Täällä ollaan, perillä kohteessa. Kummallista, hassua, hullua. En vielä käsitä, että jään oikeasti asumaan tänne.

Eilen illalla sanoin hei hei kodilleni Helsingin Toukolassa ja hyppäsin muuttoavuksi lähteneen isäni kanssa Pasilasta yöjunaan. Pakettiauto pakattiin autovaunuun. Sitten puksuttelimme halki Suomen, ja aamulla heräsimme Rovaniemellä.

Rovaniemeltä matka jatkui eteenpäin kohti pohjoista pakettiautolla. Reilut puolitoista tuntia myöhemmin olimme perillä.

Nyt ihmettelen, mihin asentoon elämä täällä mahtaa asettua. Yritän kovasti olla suunnittelematta liikoja, antaa elämän kuljettaa. Helppoa se ei kyllä ole, myönnän.

Onneksi on viisaita ajattelijoita, joiden sanojen äärelle voin kääntyä silloin, kun itseltä meinaa kadota ajatus, miksi oikein päätin tulla tänne. Tänään sain apua Brenda Shoshannan Zen ja rakastumisen taito -kirjan sanoista:

”Kun keskittyneesti otamme vastaan kaiken, mitä elämä tuo tullessaan, tulee jokaisesta päivästä sopiva päivä rakastua elämään kaikkinensa, löytää loputtomiin hämmästyksen aiheita, lempeyttä, ystävyyttä ja leikkisyyttä.”

Siinäpä se. Hämmästellään.