Uusi menopelini

Tästä se lähtee. Upouusi potkukelkkani.

Potkukelkka on näillä leveysasteilla suosittu kulkuväline. Paikallisten mummojen ja pappojen potkukelkkailua seuratessani minuunkin iski kauhea potkukelkkakuume. ”Minäkin haluan oman potkukelkan”, höyrysin kotona. Viimeksi olen potkukelkkaillut lapsena. Silloin minulla oli pieni punainen lasten potkukelkka.

Tänään sitten tein sen: kävin ostamassa kylän urheiluliikkeestä (i-h-a-n-a-n!) punaisen (tietty!) Eslan potkukelkan. Ei muuten ollut mikään ihan halpa menopeli: tämän aikuisten E6-mallin hinnaksi tuli liukujalaksineen 150 euroa. Mutta se on kotimaista laatutyötä ja siinä on kaikki viimeisen päälle kohdallaan.

Kaupat tehtyäni poljin innoissani kylältä kotiin. Matkaa tuli noin kolmen kilometrin verran.

Mitä opin? Ainakin sen, että olin pukenut päälle ihan liikaa. Potkukelkkailu on hauskaa mutta hikistä hommaa, huh. Välillä piti ottaa rukkaset pois käsistä ja avata takkia – niin kuuma potkiessa tuli.

Tähän on nyt sitten tultu: minusta on virallisesti tullut hassu potkukelkkatäti. Hei vaan sinne etelään.

P. S. Ensimmäinen potkukelkkamatkani kylältä kotiin on myös time laps -videoitu, kun mies keksi kiinnittää kelkkaan kameran. Löydät videon matkastani täältä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s