Lunta on puskenut taivaalta viime päivät tasaista tahtia, ja ulkona on saanut huhkia lumitöitä urakalla.

Olen tämän viikon naputellut juttuja tiiviisti kotikoneella enkä ole kauheasti liikkunut minnekään, mutta tänään istahdin pitkästä aikaa autonrattiin ja lähdin juttukeikalle Kelujärvelle (= kylä täällä Sodankylässä). Matkaa ei onneksi ollut tällä kertaa kuin parisenkymmentä kilometriä. Ennen liikkeelle lähtöä oli kuitenkin raivattava tie auki.

Ja hikihän siinä tuli. Huh.

Jotain edistystä on kuitenkin kahdessa kuukaudessa tapahtunut, tatta-da-daa: minä en enää jännitä autoilua! En vaikka lunta on tolkuttomasti ja ajo-olosuhteet huonot.

Kuinka helppoa ajaminen mahtaakaan olla kesällä, kun ei ole lunta ja valoa piisaa vuorokauden ympäri. Tuskin maltan odottaa sitä.