Ennen tänne muuttoa ajattelin, että freelancerina ehdin hyvin joogata aamuisin, käydä kävelyllä (tai ehkä jopa hiihtämässä!) päivisin ja tehdä työpäivistäni kaiken kaikkiaan juuri sellaisia, kuin olen aina haaveillut (lue: täydellisiä). Toisaalta taisin myös pelätä, ettei minulla olisi täällä tarpeeksi tekemistä. Että tylsistyisin totaalisesti tekemisen puutteen vuoksi.

Kuinka väärässä olinkaan kummankin skenaarioni kanssa.

Aivan liian monena päivänä vain istahdan aamupalan jälkeen koneen ääreen, alan naputtaa jotakin työjuttua, joka imaisee minut mukaansa, ja hups-heijaa, kello näyttää yhtäkkiä kahtatoista, olen yhä yövaatteissa ja minun on kauhean nälkä. Vaihdan päivävaatteet, lämmitän äkkiä jääkaapista jotakin vanhankertausta, syön pikaisen lounaan ja jatkan naputtamista. Pian kello onkin jo neljä tai viisi, ja minä ihmettelen, että tässäkö se päivä taas hurahti. Että enpäs ehtinyt tänään(kään) joogata tai käydä kävelyllä, mutta ehkä huomenna sitten…

On tämäkin nyt taas.

Positiivista on ollut, että ainakaan yhtään tylsää hetkeä ei ole toistaiseksi tullut vastaan. Ei ole tarvinnut vielä kertaakaan miettiä, mitähän sitä tänään tekisi (ja jos tulisi, niin aina olisi tietenkin mahdollisuus mennä tekemään lumitöitä, koska nehän eivät lopu täällä koskaan).

Silti elättelen yhä toivetta, että saisin korjattua päivärutiinini paremmiksi enkä vain syöksähtäisi aamulla koneen ääreen ja jämähtäisi siihen koko päiväksi. Haluan ehtiä nauttimaan ihanista kevättalven päivistä nyt, kun päivät alkavat vähitellen pidentyä ja aurinko paistaa.

Nautinnollisia päiviä itse kullekin!