Tervehdys Rovaniemen lentokentältä. Olen matkalla Helsinkiin, ja lento on myöhässä lähes kaksi tuntia. Täällä siis ollaan ja odotellaan.

Puin lähtiessä päälle pitkästä aikaa kaupunkivaatteet: farkut ja villakangastakin. Meikkasinkin. On niin fiini olo että.

Väistämätön on nimittäin tapahtunut: minusta on sukeutunut pohjoisessa toppahousunainen. Liikun kaikkialle huipputyylikkäässä asukokonaisuudessa, joka koostuu toppatakista, toppahousuista ja huopalapikkaista (huopalapikkaat ovat muuten osoittautuneet loisto-ostokseksi – ne ovat Lapin talveen ihan täydelliset). Hieman on jo alkanut tuo vaatetus kyllästyttää. Huomaan välillä haaveilevani kaupungin kaduista ja pikkukengistä.

Lähtiessä Sodankylässä oli harmaa, tuhnuinen keli. Kummallisen lämmintä (kaksi plusastetta) ja vetistä lumisadetta. Tuntuu, että kevät tekee jo tuloaan. Lumikin on jo alkanut sulaa.

Saa nähdä, millainen sää on Helsinki-Vantaalla vastassa. En jotenkaan osaa kuvitella.

Muutoinkin tuntuu taas jännittävältä mennä ”kotiin”. Tai enhän minä ihan kotiini pääse, sillä siellä asuu vuokralainen enkä ole hänen luokseen tunkemassa, mutta kotipaikkana Helsinkiä yhä pidän. Siitä on jo kuutisen viikkoa, kun viimeksi olin siellä. Jännää.