Junassa jossain ja Pink Floyd

Huomenta yöjunan ravintolavaunusta! Lähestymme Helsinkiä.

Olen matkalla Helsinkiin viikonlopun pikavisiitille. Tänään lauantaina on iltapäivällä erään ystävän vauvan ristiäiset (minua pyydettiin kummiksi), illalla toisen ystävän nelikymppissynttärit. Tarkoitus on lentää huomenna sunnuntaina takaisin Sodankylään.

Eilen bussimatkalla Sodankylästä Rovaniemelle katsoin kännykän Yle Areena -appsista Rockin klassikkolevyt -dokkarin, joka kertoo Pink Floydin vuonna 1975 ilmestyneestä Wish you were here -levystä. Ja nyt olen ihan myyty. Suorastaan hullaantunut. Siihen levyyn.

Ei, en ole koskaan fanittanut Pink Floydia. Oikeastaan en ole koskaan juuri kuunnellut sitä. Mutta nyt jysähti.

En tiedä, kuinka tämän selittäisin.

Ehkä äkillinen hurahdus osittain johtuu levyn takana olevasta tarinasta. Joka tapauksessa vasta nyt tajusin PF:n musiikin kauneuden.

Wish you were here -levyn Shine on you crazy diamond -kappale on omistettu Syd Barretille, Pink Floydin entiselle kitaristille, joka sekosi 1960-luvun loppupuolella.

Barrett kärsi ilmeisesti mielenterveysongelmista ja käytti LSD:tä. Ja sitten yks kaks yllättäen hän muuttui toiseksi ihmiseksi. Valot sammuivat silmistä, ja Barrett katosi pimeyteen. Hänet erotettiin yhtyeestä vuonna 1968.

Dokumentissa PF:n jäsenet käsittelevät Barretin kohtaloa rehellisesti ja riipaisevasti. Shine on you crazy diamond -kappaleen sanoittanut Roger Waters, PF:n basisti ja laulaja vuosina 1965–1985, kertoo halunneensa osoittaa kappaleella syvän surunsa Sydin kohtalolle.

Kappale alkaa pitkällä, lähes viisi minuuttia kestävällä instrumentaaliosuudella, joka on kaikessa surussaan niin puhtaan kaunis, että henkeä salpaa.

Dokumentissa minua puhuttelivat myös Roger Watersin mietteet levyn nimikkokappaleen Wish you were heren sanomasta. Mietin hänen sanojaan eilen illalla junan makuuvaunussa pitkään. Waters toteaa dokumentissa kappaleesta jotenkin näin:

”Voitko vapauttaa itsesi kylliksi, jotta pystyt kohtaamaan elämän todellisuuden sellaisena kun se tapahtuu edessäsi ja kun sinä liikut osana sitä? Ellei siihen pysty, silloin jää lähtöruutuun kuolemaansa saakka. Se voi kuulostaa hölynpölyltä, mutta siitä tämä laulu kertoo.”

Olen miettinyt viime kuukausina paljon rohkeutta. Sitä, miten on uskallettava astua elämässä alueille, jotka pelottavat, sillä jos ei niin tee, jämähtää pystyyn eikä enää kehity (nimenomaan ”jää lähtöruutuun”, kuten Waters sanoo). On pantava itsensä likoon aina vain uudestaan (vaikkei aina kyllä huvittaisi). On nimenomaan liikuttava elämän mukana.

Roger Waters (joka muuten kertoo kirjoittavansa kaikki laulunsa aina itselleen) toteaa dokumentissa myös näin: ”Haluan rohkaista itseäni, etten hyväksyisi ’pääosaa häkissä’. Haluan aina vaatia itseltäni, että jatkaisin hakemista sivuosiin sodassa. Siellä minä haluan olla. Juoksuhaudoissa. En halua istua päämajassa tai hotellissa.”

Se on komeasti sanottu.

Elämä on kaunis. Ja suru.

Kuivalihasushia ja karpaloita

P1110573

Teimme tänään sushia, ja yhtäkkiä tuli idea: mahtaisiko poron kuivaliha sopia sushiin? Sitähän piti kokeilla.

Olen periaatteessa kasvissyöjä, mutta täällä olen suostunut laajentamaan ruokavaliotani tilapäisesti poronlihalla. Kuivalihaakin olen maistellut, mutta pakko sanoa, että se maistuu mielestäni perin kummalliselta. (Kuivalihasta ja sen valmistamisesta kirjoitinkin aiemmin täällä.)

kuivalihakuva

Sushiriisi, nori ja kuivaliha osoittautuivat kuitenkin yllättävän toimivaksi yhtälöksi. Mielestämme tässä olisikin varsin kehityskelpoinen idea. ”Olisi hauska tietää, mitä joku sushimestari saisi kuivalihasta irti ja miten hän kehittäisi ideaa”, mies pohti.

Me uskomme tähän brändiin: tässä sushia lappilaisittain!

P1110576

Kuvat: Antti Kero

Kylässä kylissä

P1110270

Terveisiä Sattasesta ja Kieringistä!

Olemme viettäneet pääsiäistä tutustumalla Sodankylän kyliin. Kyliähän tässä kunnassa piisaa: niitä on kaikkiaan 30. Otimme nyt haltuun niistä kaksi.

Ensin suuntasimme Sattaseen, jossa järjestetään joka vuosi pitkänäperjantaina porokisat. Pitihän ne päästä näkemään.

P1110273P1110274P1110275

Sattanen sijaitsee kymmenisen kilometriä Sodankylän kirkonkylältä pohjoiseen. Porokisat järjestettiin siellä nyt jo 30. kerran.

P1110347Sattanen01  Sattanen03 Sattanen04

Iltasella lähdimme ajamaan kohti Kierinkiä.

Kierinkiin on matkaa kirkonkylältä reilut 60 kilometriä. Kylää on elvytetty viime vuosina, ja elvytystoimien ansiosta sinne on saatu kauppa, lomakylä ja bensa-asema. Ihastuimme kylän sympaattiseen tunnelmaan.

Kierinki01Kierinki02Kierinki04

Illalla kylässä järjestettiin karaokekilpailut, joihin osallistuimme. Tupa oli täynnä, ja mies voitti miesten karaokekuninkuuden! Minun sijoitukseni ei ollut yhtä komea: naisia oli kisassa vain kolme, ja jäin hännänhuipuksi. Pakko myöntää, että tappio kirpaisi, sillä voitontahtoni on kova.

Jäimme Kieringin lomakylään yöksi, ja ajelimme takaisin kotiin lauantaina iltapäivästä. Illalla lähdimme vielä keskustaan katsomaan stand-upia.

Pääsiäinen on siis alkanut täällä varsin tapahtumarikkaasti. Aktiviteetteja on riittänyt, ja on ollut mukavaa nähdä paljon väkeä liikenteessä. Ei voi valittaa.

Lumen kolinaa

Luntaterassilla01

Luntaterassilla02

Luntaterassilla03

Katolle pakkautunut lumi lähti vihdoin eilen liikkeelle. Se rysähteli alas valtavina palasina ja säikäytteli kolinallaan. Kuulosti siltä kuin mannerlaatat olisivat kolisseet yhteen.

Taivaalta pyrysi koko päivän raskasta, märkää lunta, ja mieli oli yhtä nihkeä ja harmaa kuin sääkin. Stressasin asioita.

Illalla päätin lähteä pienelle kävelylenkille. Tuijotin maisemaa ja mietin, minne kaikki värit olivat yhtäkkiä kadonneet.

Harmaata

Kotiin palattuani lueskelin Richard Wisemanin Revi tämä kirja -kirjaa. Siinä Wiseman, psykologian professori, väittää, että ihminen voi muuttaa omia tunnetilojaan muuttamalla omaa käyttäytymistään (tarkka lainaus: ”ihminen voi luoda minkä tahansa haluamansa tunteen yksinkertaisesti käyttäytymällä sen mukaisesti”). Yksinkertaistetusti: jos haluat olla onnellinen, hymyile.

Jaa.

Wisemanin ohjeiden mukaisesti sanoin tänä aamuna itselleni, että tästä tulisi hyvä päivä, ja pakotin itseni hymyilemään.

En tiedä, ratkaisiko väkinäinen hymyni varsinaisesti mitään, mutta puolenpäivän maissa aurinko suvaitsi tulla vihdoin (monta päivää pilvimassan takana piileskelyään) esiin ja näin palan sinistä taivasta. Ja sitä myöten mielikin koheni ja tuli taasen toiveikkaampi olo.

Luntaterassilla04

Ehkäpä tämä tästä taas. Pääsiäinenkin tulee.

Hauskaa pääsiäistä!