Mitä sinä siellä pohjoisessa oikein teet, kysyi moni kohtaamani tuttu viime Helsingin-reissulla. Hyvä kysymys. Siksipä ajattelin vähän esitellä joitakin tekosiani.

Työskentelen siis freelancetoimittajana, itseni työllistäjänä, ja kirjoitan pääasiassa lehtijuttuja. Olen myös tehnyt yhden nettitestin ja arvioinut erään käännöslehden suomen kieltä (siinäpä oli muuten hauska, erilainen homma!). Isoin osa leivästä tulee aikakauslehdistä ja asiakaslehdistä. Avustan myös lappilaisten pää-äänenkannattajaa, maakuntalehti Lapin Kansaa.

Työni ansiosta olen päässyt tutustumaan lappilaisiin ihmisiin ja elämään Lapissa. Olen kuullut erilaisia elämäntarinoita ja kirjoittanut niistä. Tässä muutama esimerkki:

Reppari Lokan kylästä Apu-lehdessä 19/2015.

Elämänmuutostarina Inarista Voi Hyvin -lehdessä 2/2015.

Henkilökuva taiteilija Helena Junttilasta ja pariskuntahaastattelu taiteilija Kaija Kiurusta ja tutkija Timo Helteestä Lapin Kansassa.

En kuitenkaan kirjoita pelkästään lappilaisista tai Lapin asioista. Kirjoitan myös niin sanottuja yleisaihejuttuja ja ilmiöjuttuja, jotka eivät ole sidottuja mihinkään tiettyyn paikkaan. Tästä esimerkkinä helmikuun Divaani-lehdessä ilmestynyt juttuni putkiremonttiasuntojen ostamisesta ja toukokuun Trendi-lehteen ideoimani juttu boreout-ilmiöstä (boreout = työssä tylsistyminen). Niiden molempien lähtökohtana oli omakohtainen kokemus.

Divaani 2/2015 (vas.) ja Trendi 5/2015.

Aivoitukseni pääsivät myös Trendi-lehden Instagram-päivitykseen.

Olen aiemmin työurallani työskennellyt toimituspäällikkönä, tuottajana ja toimitussihteerinä ja niissä hommissa tilannut juttuja freelancetoimittajilta. Nyt olen siirtynyt aidan toiselle puolelle: tyypiksi, joka vastaa tilauksiin. Se on ollut jännittävä, mielenkiintoinen ja osin pelottavakin matka. Koska olen itse toiminut tilaajana, tiedän, mitä siellä päässä odotetaan, ja siksi toisinaan minulla on ollut juttuja kirjoittaessa valtavat suorituspaineet: olen halunnut vastata odotuksiin, joita toisessa päässä olen ajatellut olevan. Nyt yritän opetella relaamaan ja suhtautumaan odotuksiin rennommin. Olen nimittäin ymmärtänyt, ettei tästä hommasta tule pitkällä tähtäimellä mitään, jos mietin liikaa muiden odotuksia. Teen toki juttuja kirjoittaessa aina parhaani, mutta pyrin pääsemään eroon liiallisista (ja oman pään sisäisistä) paineista. Opettelua tämä kaikki.

On mahtavaa päästä juttukeikoille ja tavata ihmisiä, mutta toisinaan iskee kaipuu minulle niin rakasta editointityötä kohtaan. Onneksi pääsen toteuttamaan editointi-intohimojani uudessa vapaaehtoistyössäni Suomen Joogalehden päätoimittajana. Pesti on uusi, ja ensimmäinen päätoimittaamani lehti ilmestyy muutaman viikon kuluttua. Jännittää, miten lehden lukijat ottavat sen vastaan.