Kun kaksi vuotta sitten suuntasin ystävän kanssa Sodankylään elokuvajuhlille, en totisesti arvannut, mitä kaikkea reissusta seuraisi.

Keskiyön aurinko häikäisi (kuva yllä), ja minulla oli festariromanssi Sodankylässä asuvan miehen kanssa (tuon joka hääräilee kuvassa saunan katolla, heh, emmepä ystävän kanssa kuvia ottaessamme kiinnittäneet häneen mitään huomiota). Kävin katsomassa elokuvia, ihmettelin yötöntä yötä, saunoin, pulahtelin jokeen, valvoin liikaa ja olin pakahtua päivien yltäkylläiseen ihanuuteen.

Tunsin itseni taas 21-vuotiaaksi.

Kun palasin elokuvajuhlilta takaisin Helsinkiin, luulin festariromanssin jäävän, noh, pelkäksi festariromanssiksi. Pidimme kuitenkin yhteyttä, ja huomaamatta suhde jatkui, syveni. Kuukaudet kuluivat, vuosi vaihtui. Tuli kevät, kesä ja uudet elokuvajuhlat. Lopulta saapui syksy, jolloin päätin muuttaa Sodankylään.

Ja täällä sitä ollaan nyt.

Perin kummallista tämä elämä. Vieläkin hämmentää.

Tämänvuotisiin elokuvajuhliin on enää viikko. Ne ovat kolmannet Sodankylän elokuvajuhlani ja ensimmäiset, jotka asun täällä. Tavallaan katselen kaikkea sisältä käsin. Jännittää, mitä tuntemuksia se herättää.

Olisipa jo ensi viikko.