Kun lauantaina tein kotona ehdotuksen, että lähtisimme seuraavana päivänä poimimaan hilloja, sain osakseni hiukan hölmistyneen katseen. ”Onko tämä jotain blogijuttujasi vai?” minulta tiedusteltiin.
No en minä sillä.
Selitin, että tykkäsin marjastamisesta kovasti (olin ensimmäisen kerran marjastamassa jo yksivuotiaana!) ja että nyt kun kerran olin näillä hillamailla, koin kovaa poltetta päästä mättäille keräämään omaan saaliin.
Niin sitä sitten mentiin.
Koska olen paikkakunnalla uusi enkä tunne hillapaikkoja, piti sopivaa paikkaa aluksi haeskella. Tutkin karttaa ja ehdotin, että lähtisimme ajamaan Lokan suuntaan. ”Sieltä varmaan löytyy jotakin”, arvelin.
Eikä tarvinnut kovin kauan ajella, kun löysimme sopivan paikan. Ei muuta kuin nokka kohti suota.
Ja sieltähän niitä kaunokaisia löytyi, oo-la-laa! Kyllä kelpasi.
Vuosi Lapissa 
Mahtava blogi sinulla! 🙂 Luin sen saman tien kokonaan läpi ja pystyin samaistumaan niin moniin asioihin! Olen itse miettinyt Lappiin muuttoa viimeiset kymmenen vuotta (mihin se aika menee..?!) joka vaatisi juurikin noh, kaiken jättämistä: vakityön, oman asunnon, kaveripiirin jnejne. Tämä ei suinkaan helpottanut kuumetta, luulenpa että seuraavan vuoden kuluessa toteutan sen vihdoin. 😀 Bongasin myös monta kirjaa jotka täytyy hakea kesäloman ajankuluksi ajatuksia herättelemään!
TykkääLiked by 1 henkilö
Oi kiitos, kiva kuulla! Muutosten tekeminen (ja varsinkaan kaiken jättäminen) ei ole helppoa, joten ratkaisun tehdessä pitänee olla voimakas tunne, että sitä todella haluaa. On tämä kyllä hieno mahdollisuus. Lämmintä elokuuta!
TykkääTykkää