Muutama ilta sitten havahduin yhtäkkiä outoon tunnelmaan: ulkona oli pimeää. En muistanut milloin viimeksi olisin käynyt nukkumaan pimeässä.
Eihän pimeä aika vielä kovin pitkä ole, mutta eron huomaa jo. Nämä elokuun yöt ovat tyystin toisenlaisia kuin ne valoisat, heleät pohjoisen kesäyöt, joita ei erota päivästä.
Nytkö se sitten alkoi, pimeä aika, pohdin mielessäni, ja pieni kuristava tunne hiipi rinnan alle. En tiedä, olenko vielä valmis luopumaan tästä valoisuudesta, josta olemme saaneet nauttia monta kuukautta. Kesä älä mene, halusin huutaa.
Jotten olisi tyystin vaipunut synkkyyteen, kaivoin esiin kynttilät. Keksin, että ainakin yksi hyvä puoli näissä pimenevissä illoissa on: voi taas poltella kynttilöitä.
Vuosi Lapissa 
Luin taas pitkän pätkän blogiasi. Hillareissusi kuulosti hauskalta. Itse olen menossa ensi viikolla hillaan, ellei naapurit ole ehtineet kerätä kaikkia. Perinteisesti karhujakin liikkuu parhailla hillapaikoilla. Tämä on jokakesäinen ilmiö, että pelotellaan karhuilla, ettei sinne parhaalle paikalle oudot menisi 🙂
Illat alkavat pimenemään, mutta itse nautin tästä ajasta, kun sääsket jäävät pois ja illat ovat vielä lämpimiä, vaikka kuulas ilma tuntuu jo lävitse. Illalla lenkillä hämärä kietoutuu hikisen lenkkeilijän ympärille ja suojelee ulkopuoliselta. Hiljaisuus, mikä kaikuu viileässä illassa. Kyllä, kyllä syksyssä on myös hyviä puolia. Kun saapuu marraskuu, se luonnon mustavalkoisuus on synkkyydessään niin upeaa, että siihen on pakko pysähtyä.
Hyvää syksyä sinulle. Luen edelleen mielenkiinnolla, miten näet syksyn täällä pohjoisessa. Asioita, joita en itse huomaa, koska ne ovat minulle päivänselviä
TykkääLiked by 1 henkilö
Juu, niinhän se on, että jokainen vuodenaika on kaunis omalla tavallaan. Ja myös elokuun pimenevissä illoissa on kauneutta. Vähän kuitenkin kirpaisee ajatus marraskuusta. Mutta siihenhän on vielä monta kuukautta!
Mukavaa elokuuta!
TykkääTykkää