”Täällä haisee ulkomailta.”
”No, mehän olemmekin ulkomailla.”

”Muutetaan mekin merenrantaan.”
”Reality check: täällä on aina paska sää.”
”Paitsi tänään.”

”Ootko syönyt koskaan näin hyvää sushia?”
”Japanissa joo.”
”Mä en edes Japanissa.”

Tästä reissusta olen haaveillut pitkään: että ajaisimme Kilpisjärven kautta Pohjois-Norjaan Tromssaan. En ole koskaan ennen käynyt Pohjois-Norjassa, mutta olen kuullut sen olevan huikea paikka.

Ja nyt kun haaveestani on tullut totta ja olen täällä, voin sanoa, että ei ole tarvinnut pettyä. Tämä on huikea paikka. Rakastan täällä kaikkea: meren tuoksua, lumihuippuisia vuoria, vaaleansinisiä vuonoja ja rinteitä alas kohisevia vuoripuroja. (Kuinka voisinkaan olla rakastamatta!)

Tulimme toissailtana. Miehellä on täällä mittausduuneja, minä duunailen omia hommiani. Asumme tutkimusasemalla kolmisenkymmentä kilometriä Tromssan kaupungista. Majoitustilat eivät ole kovin kummoiset. Majoitumme 1970-luvun lopussa rakennetussa ummehtuneessa parakissa. Sen, minkä häviämme asumisolosuhteissa, voitamme kuitenkin maisemassa: tutkimusasemaa ympäröivät vuoret joka suunnassa. En siis valita.

Ajoimme eilen Tromssan kaupunkiin, söimme sushia satamassa ja nousimme Fjellheisen-kaapelihissillä keskustan kupeessa sijaitsevalle Storsteinen-vuorelle, josta on näkymät yli kaupungin.

Vuorella näimme varjoliitäjiä. Heitä katsellessa ajattelin, että tuota en koskaan uskaltaisi.

”Mua jännittää.”
”No mikä?”
”En mä tiedä. Jokin. Tai yks työjuttu.”
”Sua taitaa aina jännittää joku asia.”

P. S. Youtubessa on Time-lapse-video Fjellheisenin-visiitistämme: http://www.youtube.com/watch?v=TgeOaUtuIIg