Vuosi päätöksistä

”Olen päätökseni tehnyt: lähden Lappiin. Kokeilen siipiäni. En tiedä, mitä tästä tulee, mutta ainakin yritän.” (23.9.2014)

”Irtisanouduin eilen. Ja tänään laitoin vuokrailmoituksen Facebookiin. Olo on nyt vähän hutera, paniikinomainen. Onko tämä oikea päätös? Teinkö oikean ratkaisun? En ole enää ollenkaan varma.” (14.10.2014)

Sitaatit ovat päiväkirjastani. Kirjoitin ne vuosi sitten. Olin tehnyt päätöksen Lappiin muuttamisesta. Riemun ja kauhun tunteet vuorottelivat. Yritin olla rento ja luottavainen, mutta usein olin kaikkea muuta.

Muutto Lappiin oli valtava hyppy tuntemattomaan. En tiennyt, mitä se toisi. Eikä sitä seurannut vuosi ole ollut helppo. Olen pelännyt paljon ja hermoillut kauheasti. Jos Guinnessin ennätystenkirjaan voisi päästä hermoilun määrällä, palkinto olisi tänä vuonna ollut taatusti minun.

Silti olen kaiken aikaa tiennyt, että näin piti tehdä.

Tämä vuosi on opettanut minulle, että elämä kantaa. Asiat eivät välttämättä tapahdu nopeasti eivätkä ne aina mene niin kuin haluaisi. Isojen muutosten tekeminen vaatii valtavasti kärsivällisyyttä. Sitä olen tänä vuonna opetellut.

Lähes vuosi Lappiin muuton jälkeen elämässäni tapahtuu jälleen muutoksia, tosin tällä kertaa pienempiä sellaisia: olen saanut Lapista oman alani palkkatöitä, ja jätän freelancerin elämän hetkeksi. Pesti on hoitovapaan sijaisuus ensi vuoden loppuun asti ja sopii nykyiseen elämäntilanteeseeni niin hyvin, että olen asiasta itsekin aivan hämmentynyt. Onko tosiaan totta, että olen näin onnekas? Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän tilaisuuden?

Työpaikan saaminen sinetöi sen, että olen Lapissa ensi vuodenkin. Ja siitä tulee näillä näkymin taasen hieman erilainen vuosi kuin tämä vuosi on ollut.

Jännittävää tämä elämä.

IMG_6518

Mainokset

Talvi tekee jo tuloaan

IMG_0011

Joitakin vuosia (ties kuinka monta) sitten ihastuin Jenni Iivosen Ketun talo -postikortteihin, ja liimasin yhden niistä päiväkirjani kanteen. Olin jo unohtanut koko jutun, kunnes vanha päiväkirja (kuvassa) löytyi kaapin kätköistä viime marraskuussa, kun pakkasin tavaroita muuttolaatikoihin. Kortti hymyilytti.

Viime lauantaina minusta tuntui samalta kuin kortin ketusta. Olin aiemmin viikolla ajatellut liikaa kaikenlaisia hermostuttavia asioita, mutta lauantaina päästin irti ja rentouduin. Mikä vapauttava, hieno olo. Olin kiitollisen onnellinen kaikesta.

IMG_6453

Sunnuntaiaamuna heräsin kummalliseen näkyyn: pihamaalla oli valkoista!

Yöllä oli satanut ensilumi. Hätkähdin. Nytkö jo? Ei kai vielä?! En ollut varautunut näin aikaiseen lumentuloon. No, ei kai tämä nyt pysyvää lunta vielä ole (eihän?!). Silti näky oli hätkähdyttävä. Talvi on pian täällä taas.

IMG_6474

Hurjaa tämä ajankulu. Olen elänyt täällä jo yhden talven, kevään, kesän ja syksyn, ja nyt valmistaudun uuteen talveen. Aikamoista.

P. S. Minun piti vaihtaa tämän blogini ns. kansikuva (yläpalkin kuva) kesäksi johonkin toiseen, kesäiseen. En koskaan saanut aikaiseksi. No, nythän tuota ei enää tarvitse vaihtaa, kun kuvan lumimaisema on taasen ajankohtainen.