En ole saanut hetkeen kirjoittua blogiani. Uusi työ on muuttanut arkirytmini ja imaissut mukaansa. Olen naputtanut näppäimistöä töissä päivisin niin ahkerasti, etten iltaisin tai viikonloppuisin ole jaksanut kaivaa läppäriä esiin saati pohtia minkään tekstin kirjoittamista.

Olen uudesta työstäni valtavan onnellinen. On tehnyt hyvää lähteä aamuisin töihin keskustaan ja tulla iltaisin kotiin. Freelancerina tein töitä kotikonttorissa ja olin siksi liikaa kotona. Freelancerius ei tainnut sopia minulle.

Tai ehkä tilanne olisi ollut toinen, jos olisin jäänyt freeksi Helsingissä. Kun muutin viime vuoden lopussa tänne pohjoiseen, koko elämäni meni uusiksi. Vasta jälkikäteen olen oikeastaan tajunnut, miten uusiksi se menikään. Kaikki muuttui kertarysäyksellä.

Kun aloitin lokakuun alussa työt uudessa työpaikassani, minusta tuntui kuin olisin saanut elämääni jotakin tuttua ja vanhaa takaisin – kuin olisin palannut kotiin. Se tuntui äärettömän hyvältä.

Vaikka uudessa työssäni on paljon tuttua, siinä on myös paljon uutta. Alkuun olin jännittynyt, miten osaisin ja pärjäisin. Ensimmäisen viikon olin töiden jälkeen kaikesta uuden opettelusta aivan puhki.

Yhä vielä tulee päiviä, jolloin minusta tuntuu, etten tiedä tai osaa jotakin, mutta päivä päivältä varmuus kasvaa. On myös hykerryttävän hauskaa oppia uutta.

Juuri nyt minusta tuntuu siltä, että olen siellä, missä minun tällä hetkellä kuuluukin olla. Juuri nyt en murehdi. En vaikka on marraskuu, kuukausista vaikein.