Yllätyshelle

Kaksi kuukautta sitä odotettiin, ja nyt se on täällä: kesä.

Lappia ovat hellineet tämän viikon aurinkoiset kesäkelit, ja mittarin lukemat ovat nousseet peräti 24-25 asteeseen. Voidaan siis puhua virallisesti helteestä.

Ihmetys on ollut suurta: tällaistako kesällä yleensä onkin? En muistanut, miten mukavaa tällainen lämpö voi olla tai miltä oikea kesä tuntuu.

Kitinen180815_03Kitinen180815_02

Kesä-heinäkuussa oli toki monia aurinkoisia päiviä, mutta mittarin lukemat keikkuivat jossain 15 asteessa. Ei sellainen ole oikea kesä, eivätkä sellaiset lukemat ole tyypillisiä kesällä edes täällä Lapissa. Itse asiassa luin Lapin Kansasta, että tämä heinäkuu oli Lapissa ensimmäinen helteetön heinäkuu yli 50 vuoteen! Ja minä sitten sain olla todistamassa tätä historiallista hetkeä… (Minähän toivoin keväällä, että tästä kesästä tulisi Lapissa oikein lämmin. Noh, toiveeni ei sitten aivan toteutunut.)

Yllätyskesän kunniaksi hommasin läppäriin mokkulan, jotta voisin työskennellä joenrannalla (ehei, siellä ei ole wifi-yhteyttä). Muutamana päivänä olenkin siirtänyt konttorin sinne.

Nilimellassa

Lyhyeksi tämä kesä jää, mutta olen onnellinen, että saimme edes tämän. Nautin näistä päivistä, nautin nautin.

Kitinen180815_01P1130863P1130940P1130962

Terveisiä Tromssasta

”Täällä haisee ulkomailta.”
”No, mehän olemmekin ulkomailla.”

Tromssa_silta

”Muutetaan mekin merenrantaan.”
”Reality check: täällä on aina paska sää.”
”Paitsi tänään.”

P1120838

”Ootko syönyt koskaan näin hyvää sushia?”
”Japanissa joo.”
”Mä en edes Japanissa.”

P1120848

Tästä reissusta olen haaveillut pitkään: että ajaisimme Kilpisjärven kautta Pohjois-Norjaan Tromssaan. En ole koskaan ennen käynyt Pohjois-Norjassa, mutta olen kuullut sen olevan huikea paikka.

Ja nyt kun haaveestani on tullut totta ja olen täällä, voin sanoa, että ei ole tarvinnut pettyä. Tämä on huikea paikka. Rakastan täällä kaikkea: meren tuoksua, lumihuippuisia vuoria, vaaleansinisiä vuonoja ja rinteitä alas kohisevia vuoripuroja. (Kuinka voisinkaan olla rakastamatta!)

Tulimme toissailtana. Miehellä on täällä mittausduuneja, minä duunailen omia hommiani. Asumme tutkimusasemalla kolmisenkymmentä kilometriä Tromssan kaupungista. Majoitustilat eivät ole kovin kummoiset. Majoitumme 1970-luvun lopussa rakennetussa ummehtuneessa parakissa. Sen, minkä häviämme asumisolosuhteissa, voitamme kuitenkin maisemassa: tutkimusasemaa ympäröivät vuoret joka suunnassa. En siis valita.

Tromssa_Ramfjordmoen

Ajoimme eilen Tromssan kaupunkiin, söimme sushia satamassa ja nousimme Fjellheisen-kaapelihissillä keskustan kupeessa sijaitsevalle Storsteinen-vuorelle, josta on näkymät yli kaupungin.

Tromssa_Fjellheisen03

P1120881

Tromssa_Fjellheisen04

Vuorella näimme varjoliitäjiä. Heitä katsellessa ajattelin, että tuota en koskaan uskaltaisi.

P1120882

P1120884

P1120890

P1120904

P1120911

”Mua jännittää.”
”No mikä?”
”En mä tiedä. Jokin. Tai yks työjuttu.”
”Sua taitaa aina jännittää joku asia.”

 

P. S. Youtubessa on Time-lapse-video Fjellheisenin-visiitistämme: http://www.youtube.com/watch?v=TgeOaUtuIIg

 

 

Pimenevät illat

Muutama ilta sitten havahduin yhtäkkiä outoon tunnelmaan: ulkona oli pimeää. En muistanut milloin viimeksi olisin käynyt nukkumaan pimeässä.

Eihän pimeä aika vielä kovin pitkä ole, mutta eron huomaa jo. Nämä elokuun yöt ovat tyystin toisenlaisia kuin ne valoisat, heleät pohjoisen kesäyöt, joita ei erota päivästä.

Nytkö se sitten alkoi, pimeä aika, pohdin mielessäni, ja pieni kuristava tunne hiipi rinnan alle. En tiedä, olenko vielä valmis luopumaan tästä valoisuudesta, josta olemme saaneet nauttia monta kuukautta. Kesä älä mene, halusin huutaa.

Jotten olisi tyystin vaipunut synkkyyteen, kaivoin esiin kynttilät. Keksin, että ainakin yksi hyvä puoli näissä pimenevissä illoissa on: voi taas poltella kynttilöitä.

Iltapimenee01

Hillakuumeessa

P1120377

Kun lauantaina tein kotona ehdotuksen, että lähtisimme seuraavana päivänä poimimaan hilloja, sain osakseni hiukan hölmistyneen katseen. ”Onko tämä jotain blogijuttujasi vai?” minulta tiedusteltiin.

No en minä sillä.

Selitin, että tykkäsin marjastamisesta kovasti (olin ensimmäisen kerran marjastamassa jo yksivuotiaana!) ja että nyt kun kerran olin näillä hillamailla, koin kovaa poltetta päästä mättäille keräämään omaan saaliin.

Niin sitä sitten mentiin.

Koska olen paikkakunnalla uusi enkä tunne hillapaikkoja, piti sopivaa paikkaa aluksi haeskella. Tutkin karttaa ja ehdotin, että lähtisimme ajamaan Lokan suuntaan. ”Sieltä varmaan löytyy jotakin”, arvelin.

Eikä tarvinnut kovin kauan ajella, kun löysimme sopivan paikan. Ei muuta kuin nokka kohti suota.

Ja sieltähän niitä kaunokaisia löytyi, oo-la-laa! Kyllä kelpasi.

P1120436

P1120381

P1120373

P1120374

P1120422

P1120388

P1120426

 

Matalapainetta

Ponttoonisaunalla2807

Matalapaine on ottanut Lapin haltuunsa. Kymmenen vuorokauden sääennuste lupaa tuleville päiville joko enemmän tai vähemmän sadetta. Ei kai pitäisi masentua, mutta jotenkin tämä kylmä heinä-elokuun vaihde ja ”epätavallisen laaja matalapaine” meinaavat pistää mielenkin matalaksi, vaikka kuinka yrittäisi tsempata. Tuntuu kuin syksy olisi yhtäkkiä jo saapunut. Eihän tämän näin pitänyt mennä! En minä tätä tilannut!

Mutta minkäs teet. Eihän tämä kiukuttelemalla tai mököttämällä tästä parane (murisen silti hetken aikaa itsekseni ja poljen jalkaa).

Ei kai auta muu kuin yrittää ottaa ilo irti siitä, mistä pystyy. Kun eilen saimme nauttia sateettomasta päivästä, suuntasimme miehen ponttoonisaunalle (= lauttasauna) Kitiselle (= joki Sodankylässä). Eihän ponttoonisaunominen toki sateettomuutta vaadi. Mukavaa saunassa on sateellakin.

Ilta oli pilvinen, mutta tyyni ja kaunis, ja pilvet peilautuivat tyynen joen pinnasta. Saimme yhden hauen ja yhden ahvenen. Pulahdin saunasta kaksi kertaa Kitiseen, eikä vesi tuntunut lainkaan kylmältä.

Päivän opetus: täytyy vain mennä ja tehdä.

Kitinen2807Kitinen2807_02

HaukiAhven

”Et voi vaikuttaa olosuhteisiisi, vaikka kuinka kamppailisit. Voit toki vaihtaa maisemaa ja sitä kautta olosuhteita ympärilläsi. Voit matkustaa jonnekin, missä ei sada. Päätöksesi jäädä sateeseen on omasi. Se, miten otat siitä suurimman hyödyn irti, riippuu vain itsestäsi ja omasta asenteestasi.” – Kimmo Takanen kirjassaan Päästä irti – Vapaudu läsnäoloon (Kirjapaja 2013).

Kolmekymmentäseitsemän

Muistan, kun olin kuusivuotias ja ajattelin, kuinka hieno ikä kuusi onkaan ja kuinka mahtavaa on olla kuusivuotias. Mielestäni kuusi oli paras ikä maailmassa, ja pidin itseäni onnekkaana, kun sain olla kuudenikäinen.

Muistan, kun olin yhdeksän ja keskustelin parhaan ystäväni kanssa vanhenemisesta. Pohdimme yhdessä, että yhdeksän on hyvä, kymmenen ja yksitoistakin vielä menettelee, mutta kaksitoista kuulostaa jo pahalta. Surin lapsuuden loppumista ja koin ensimmäisen ikäkriisini.

Muistan, kun kaksikymmentäseitsemänvuotiaana elämästä katosi hetkeksi värit. Ajattelin, etten ollut saavuttanut elämässäni niitä asioita, mitä siihen mennessä olisi pitänyt saavuttaa, ja ajauduin klassiseen kolmenkympikriisiin. Elämä näytti hetken aikaa synkältä ja ankealta. Luulin, ettei mikään muuttuisi koskaan miksikään ja että elämä olisi siinä vaiheessa kutakuinkin ohitse. (Kuinka väärin luulinkaan!)

Muistan, kun täytin kolmekymmentäviisi ja päätin lopettaa ikäkriiseilyn siihen paikkaan. Ajattelin, että olen ikäkriiseillyt elämässäni aivan tarpeeksi ja että nyt se saisi loppua. Tästä eteenpäin unohtaisin ikäni ja toteuttaisin itseäni niin hyvin kuin vain voisin. Ikä ei olisi minkään este.

Kun avauduin elämälle ja kaikille sen tarjoamille mahdollisuuksille, maailma alkoi näyttää lystikkäältä ja värikkäältä paikailta. Hyviä asioita tapahtui. Vapauduin odotuksista, mitä minkäkin ikäsenä pitäisi tehdä. Tajusin, että minun elämäni olisi minun elämäni ja että minä voisin käyttää sen joko surren toteutumattomia asioita tai iloiten kaikesta siitä, mikä oli vielä mahdollista. Päätin valita jälkimmäisen.

Eilen täytin kolmekymmentäseitsemän vuotta. Vietin syntymäpäivääni Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Olo oli rauhallinen ja tyyni. En oikein pysty käsittämään, että olen jo kolmekymmentäseitsemän (niin suuri luku!), mutta ikä ei ahdista. Olen tämänikäinen ja hyvä niin. Kaikki on yhä mahdollista.

Pyhälampi04

Kolmekymmentäseitsemänvuotias heiluttaa koivunoksaa ja toivottaa uuden iän tervetulleeksi.

Kesäloma vol. 1

Autossa

Blogissani on ollut kovin hiljaista, mikä johtuu siitä, että olen ollut lomalla ja reissussa. Nyt tulin piipahtamaan muutamaksi päiväksi pohjoiseen, mutta jatkan lomamatkailua vielä maanantaina, jolloin suuntaan mökille Hämeenkyröön.

Lomareissailu on tehnyt hyvää. Olen totaalisesti irtaantunut arjesta ja unohtanut kaiken muun. Vaikka helteet eivät ole hellineet lomalaisia tänä kesänä, minä olen nauttinut lomailusta ja kesä-Suomesta. Olen ollut ja fiilistellyt, ja mikä tärkeintä ta-daa: en ole ehtinyt murhehtimaan mitään! Pää on ollut kevyt ja rento.

Helsinki01

Lomani on ollut kovin sosiaalinen. Ensin olin viikon verran Helsingissä ja tapasin ystäviä ja perheenjäseniä. Sitten tulin muutamaksi päiväksi Sodankylään, josta suuntasimme autolla neljäksi päiväksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Mies bändeineen oli ilmoittautunut juhlille pelimanneiksi, ja minä lähdin mukaan. Esiinnyinpä siellä sitten minäkin! (Ja oli hurjan hauskaa, suosittelen, menkää menkää!)

Kaustinen02

Kaustinen06

Kaustiselta Suomi-roadtrippimme jatkui itäiseen Suomeen Simpeleelle ja Punkaharjulle, josta mies on kotoisin. Miehen tytär ja sisko perheineen lähtivät mukaan. Mökkeilimme ja söimme liikaa grilliruokaa.

Kangasniemi01

Punkaharju04

Punkaharjulta ajoimme takaisin pohjoiseen Pohjois-Karjalan kautta. Isäni on kotoisin Nurmeksesta, ja yövyimme yhden yön hänen vanhassa kotipaikassaan, jossa en ollut vieraillut neljään vuoteen. Tuntui hyvältä päästä käymään siellä.

Seiväsvaara_taloSeiväsvaara_navetta

Kiitos, kesä 2015! Et ole ollut helteinen mutta sitäkin tapahtumarikkaampi. Tästä on hyvä jatkaa.

 

P. S. Kaksi roadtripillämme näkemäämme paikkaa teki minuun ison vaikutuksen. Annankin tässä kaksi nähtävyysvinkkiä itäisessä Suomessa matkaaville lomalaisille:

1. Parikkalan patsaspuisto. ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen (1944-2010) riemukkaassa puutarhassa on yli 500 patsasta. Kerrassaan huikea paikka.

Patsaspuisto01

2. Hiljainen kansa. Suomussalmella sijaitseva Reijo Kelan (synt. 1952) tilataideteos pysäyttää viitostien varressa. Kahvilasta saa huippuhyviä lettuja, nam.

hiljainenkansalainen02

 

Luck is an attitude eli pieni meriseikkailu

Liuskaluoto09

Liuskaluoto08

Liuskaluoto07Liuskaluoto04

Kesäterveisiä Helsingistä. Tulin tänne viime perjantaina. Kaikki sanovat, että on ollut kylmä kesä. Niin kai on ollutkin, mutta minä olen nauttinut. Olen ottanut kesä-Helsingistä irti kaiken, minkä olen saanut, ja ahminut kesäisen kaupungin antimia.

Tänään vietin ystävän kanssa päivää Liuskaluodolla. Kävelimme kallioilla, söimme pitsaa ja joimme drinkkejä. Emme antaneet pilvisen päivän lannistaa kesämieltä. Eikä lopulta edes ollut kylmä.

Tuuli tuiversi tukkaa, ja minä mietin, kuinka onnekas olenkaan. Luck is an attitude, luki juomalasissa, ja tänään minä uskoin noihin sanoihin.

Tänään on kesäpäivänseisaus

Puoli vuotta sitten talvipäivänseisauksena (22.12.) ajelimme Kurkiaskan voimalaitoksen kautta kulkevaa tietä Rovaniemelle. Maisema näytti puoliltapäivin autonikkunasta tältä:

Kurkiaska_talvipäivänseisaus

Juhannusyönä ajelimme samaa tietä vastakkaiseen suuntaan, kun palasimme Pyhätunturilta Sodankylään. Kello oli lähes kaksi yöllä, ja aurinko paistoi horisontin yläpuolella.

Kurkiaska_juhannusKurkiaska_juhannus02

Ihmeellisiä ja kovin epäsuhtaisia nämä vuodenajat. Puoli vuotta sitten Napapiiriä lähestyessämme saimme ihailla aurinkoa horisontin yllä hetken aikaa. Sitten tuli pimeää.

Nyt valoa piisaa ympäri vuorokauden yltäkylläisesti. Kyllä sitä kelpaa ihastella.

Keskiyön_aurinko