Vuosi sitten olin sekaisin ja hämmentynyt. Olin juuri muuttanut Lappiin, enkä oikein tiennyt miten päin olla. Maailma näytti kummalliselta. En tunnistanut omaa elämääni.

Olin huolissani pärjäämisestäni, ja ihmettelin, mitä olin mennyt tekemään, kun olin jättänyt kaiken.

Vaikeimpana hetkenä tartuin Wayne W. Dyerin kirjaan Hyväksy itsesi, uskalla elää. Olenkin kirjoittanut tuosta kirjasta blogissani pariin otteeseen. Voi sanoa, että kirja nosti minut huolien suosta, johon olin uponnut.

Kirjassa Dyer kirjoittaa kielteisissä tunteissa vellomisen turhuudesta ja jähmettymisestä, jonka kielteiset tunteet aiheuttavat. Kaikkein hyödyttömimmiksi tunteiksi hän nimeää huolen ja syyllisyyden: ”Syyllisyys merkitsee sitä, että te hukkaatte läsnä olevan hetkenne menneestä lamaantuneena, kun taas huoli on tunne, joka lamauttaa teidät nykyhetkessä jonkin tulevan takia.”

Sanat puhuttelivat minua. Päätin, etten jää rypemään huoliini ja ahdistukseeni. Aloin toimia.

Vähä vähältä ahdistus väheni ja arki alkoi rullata. Elämä rupesi pikkuhiljaa tuntumaan omalta. Tunsin taas maan jalkojeni alla.

Kuva vuoden takaa (5.12.2014 klo 12.57).

Tämän viikon torstaina oli uuden työpaikkani pikkujoulut. Teimme pienen pikkujoulumatkan Tornioon.

Bussissa ajattelin, kuinka jännittävää elämä voikaan olla ja kuinka lystikkäästi se ihmistä toisinaan kuljettaa. Yhtäkkiä minä istun bussissa matkalla Tornioon työporukassa, josta en vielä hetki sitten tuntenut ketään. Yhtäkkiä elämäni on Lapissa. Kuka olisi arvannut vielä jokin aika sitten? En ainakaan minä itse.

Näin vuosi myöhemmin katsoessani taaksepäin en voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, miten asiat ovat menneet. Mitä kaikkea olenkaan saanut kokea muutettuani tänne pohjoiseen.

Kuva tältä päivältä (5.12.2015 klo 12.49).

Kun päätin muuttaa Lappiin, tein itseni kanssa sopimuksen, että lähden ensin vuodeksi ja katson sitten, haluanko jäädä vai palaanko takaisin Helsinkiin. Siitä bloginkin nimi.

Nyt vuosi on tullut täyteen. Minä jään Lappiin vielä ainakin ensi vuodeksi, mutta on tullut aika päättää tämä blogi. Se on täyttänyt tehtävän, jonka sille vuosi sitten asetin. Ehkä joskus jossain vaiheessa perustan uuden blogin, kuka tietää, mutta tämä blogi hiljenee nyt tältä erää.

Haluan kiittää kaikkia blogini lukijoita. Olen saanut teiltä mitä lämpimimpiä ja tsemppaavimpia kommentteja. Ne ovat ilahduttaneet.

Haluan myös kiittää omia tärkeitä tukijoukkojani, vanhempiani, siskojani ja ystäviäni, jotka ovat tämän vuoden aikana antaneet tukensa, kuunnelleet ja tsempanneet. Kiitos, että olette.

Ja kiitos A, että olet jakanut kanssani tämän vuoden.

En tiedä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan, mutta olen vakuuttunut, että se on kovin erilainen kuin tämä vuosi on ollut.

Joulunavajaiset Sodankylässä marraskuun lopussa. Tasan vuotta aikaisemmin lähdin Helsingistä muuttokuorman kanssa pohjoiseen.

Lopuksi jaan vielä linkin oman ammattiyhdistykseni SAL:n (Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liitto) Lööppi-lehteen, jossa julkaistussa jutussa kirjoitan vuodestani Lapissa. Se sulkekoon omalta osaltaan tämän vuoden ja päättäköön tämän blogin kirjoitusten sarjan. Juttuni löytyy lehden sivuilta 24-27:
http://www.sal-info.org/uploads/looppi_4_2015_161115.pdf