On tullut aika kiittää ja sanoa hei

Vuosi sitten olin sekaisin ja hämmentynyt. Olin juuri muuttanut Lappiin, enkä oikein tiennyt miten päin olla. Maailma näytti kummalliselta. En tunnistanut omaa elämääni.

Olin huolissani pärjäämisestäni, ja ihmettelin, mitä olin mennyt tekemään, kun olin jättänyt kaiken.

Vaikeimpana hetkenä tartuin Wayne W. Dyerin kirjaan Hyväksy itsesi, uskalla elää. Olenkin kirjoittanut tuosta kirjasta blogissani pariin otteeseen. Voi sanoa, että kirja nosti minut huolien suosta, johon olin uponnut.

Kirjassa Dyer kirjoittaa kielteisissä tunteissa vellomisen turhuudesta ja jähmettymisestä, jonka kielteiset tunteet aiheuttavat. Kaikkein hyödyttömimmiksi tunteiksi hän nimeää huolen ja syyllisyyden: ”Syyllisyys merkitsee sitä, että te hukkaatte läsnä olevan hetkenne menneestä lamaantuneena, kun taas huoli on tunne, joka lamauttaa teidät nykyhetkessä jonkin tulevan takia.”

Sanat puhuttelivat minua. Päätin, etten jää rypemään huoliini ja ahdistukseeni. Aloin toimia.

Vähä vähältä ahdistus väheni ja arki alkoi rullata. Elämä rupesi pikkuhiljaa tuntumaan omalta. Tunsin taas maan jalkojeni alla.

Kuva vuoden takaa (5.12.2014).

Kuva vuoden takaa (5.12.2014 klo 12.57).

Tämän viikon torstaina oli uuden työpaikkani pikkujoulut. Teimme pienen pikkujoulumatkan Tornioon.

Bussissa ajattelin, kuinka jännittävää elämä voikaan olla ja kuinka lystikkäästi se ihmistä toisinaan kuljettaa. Yhtäkkiä minä istun bussissa matkalla Tornioon työporukassa, josta en vielä hetki sitten tuntenut ketään. Yhtäkkiä elämäni on Lapissa. Kuka olisi arvannut vielä jokin aika sitten? En ainakaan minä itse.

Näin vuosi myöhemmin katsoessani taaksepäin en voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, miten asiat ovat menneet. Mitä kaikkea olenkaan saanut kokea muutettuani tänne pohjoiseen.

Kuva tältä päivältä (5.12.2015).

Kuva tältä päivältä (5.12.2015 klo 12.49).

Kun päätin muuttaa Lappiin, tein itseni kanssa sopimuksen, että lähden ensin vuodeksi ja katson sitten, haluanko jäädä vai palaanko takaisin Helsinkiin. Siitä bloginkin nimi.

Nyt vuosi on tullut täyteen. Minä jään Lappiin vielä ainakin ensi vuodeksi, mutta on tullut aika päättää tämä blogi. Se on täyttänyt tehtävän, jonka sille vuosi sitten asetin. Ehkä joskus jossain vaiheessa perustan uuden blogin, kuka tietää, mutta tämä blogi hiljenee nyt tältä erää.

Haluan kiittää kaikkia blogini lukijoita. Olen saanut teiltä mitä lämpimimpiä ja tsemppaavimpia kommentteja. Ne ovat ilahduttaneet.

Haluan myös kiittää omia tärkeitä tukijoukkojani, vanhempiani, siskojani ja ystäviäni, jotka ovat tämän vuoden aikana antaneet tukensa, kuunnelleet ja tsempanneet. Kiitos, että olette.

Ja kiitos A, että olet jakanut kanssani tämän vuoden.

En tiedä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan, mutta olen vakuuttunut, että se on kovin erilainen kuin tämä vuosi on ollut.

P1160342

Joulunavajaiset Sodankylässä marraskuun lopussa. Tasan vuotta aikaisemmin lähdin Helsingistä muuttokuorman kanssa pohjoiseen.

Lopuksi jaan vielä linkin oman ammattiyhdistykseni SAL:n (Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liitto) Lööppi-lehteen, jossa julkaistussa jutussa kirjoitan vuodestani Lapissa. Se sulkekoon omalta osaltaan tämän vuoden ja päättäköön tämän blogin kirjoitusten sarjan. Juttuni löytyy lehden sivuilta 24-27:
http://www.sal-info.org/uploads/looppi_4_2015_161115.pdf

Advertisement

Yö Rovaniemellä

Tulimme viikonloppuhumputtelemaan Rovaniemelle.

Tai oikeastaan mies palasi työmatkaltaan ja minä tulin häntä vastaan. Olemme yötä hotellissa ja vietämme viikonloppua kaupunginhumussa. Tai tiedä tuosta humusta.

IMG_6965IMG_6986

Miehen saapumista odotellessani kävin lounastamassa yhdessä suosikkiravintoloistani Rovaniemellä: nepalilaisessa Curry Masalassa. Olen nepalilaisen ruoan suuri ystävä, ja kun tulen Rovaniemelle, vierailen usein täällä. Nam.

IMG_6962IMG_6973

Toinen suosikkiravintolani on nepalilaisen kanssa samalla kadulla sijaitseva Kauppayhtiö.

IMG_6976 Kauppayhtiö03

Kauppayhtiö mainostaa, että sillä on kaupungin parhaat burgerit. Niin kyllä onkin. Kasvissyöjä iloitsee mainiosta tofu-avokadoburgerista.

Illalla olisi tarjolla stand-upia. Naurun tasapaino -ohjelmasta tuttu kemijärveläislähtöinen Toni Jyvälä esiintyy ravintola Comicossa. En ole ennen Comicossa ollutkaan, enkä tiedä, millainen paikka se on.

Rovaniemen ravintolakentältä kuuluu muuten mahteja uutisia: tänne avataan joulukuussa kaupungin ensimmäinen sushiravintola! Se pitää ehdottomasti tulla kokemaan.

Vuosi päätöksistä

”Olen päätökseni tehnyt: lähden Lappiin. Kokeilen siipiäni. En tiedä, mitä tästä tulee, mutta ainakin yritän.” (23.9.2014)

”Irtisanouduin eilen. Ja tänään laitoin vuokrailmoituksen Facebookiin. Olo on nyt vähän hutera, paniikinomainen. Onko tämä oikea päätös? Teinkö oikean ratkaisun? En ole enää ollenkaan varma.” (14.10.2014)

Sitaatit ovat päiväkirjastani. Kirjoitin ne vuosi sitten. Olin tehnyt päätöksen Lappiin muuttamisesta. Riemun ja kauhun tunteet vuorottelivat. Yritin olla rento ja luottavainen, mutta usein olin kaikkea muuta.

Muutto Lappiin oli valtava hyppy tuntemattomaan. En tiennyt, mitä se toisi. Eikä sitä seurannut vuosi ole ollut helppo. Olen pelännyt paljon ja hermoillut kauheasti. Jos Guinnessin ennätystenkirjaan voisi päästä hermoilun määrällä, palkinto olisi tänä vuonna ollut taatusti minun.

Silti olen kaiken aikaa tiennyt, että näin piti tehdä.

Tämä vuosi on opettanut minulle, että elämä kantaa. Asiat eivät välttämättä tapahdu nopeasti eivätkä ne aina mene niin kuin haluaisi. Isojen muutosten tekeminen vaatii valtavasti kärsivällisyyttä. Sitä olen tänä vuonna opetellut.

Lähes vuosi Lappiin muuton jälkeen elämässäni tapahtuu jälleen muutoksia, tosin tällä kertaa pienempiä sellaisia: olen saanut Lapista oman alani palkkatöitä, ja jätän freelancerin elämän hetkeksi. Pesti on hoitovapaan sijaisuus ensi vuoden loppuun asti ja sopii nykyiseen elämäntilanteeseeni niin hyvin, että olen asiasta itsekin aivan hämmentynyt. Onko tosiaan totta, että olen näin onnekas? Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän tilaisuuden?

Työpaikan saaminen sinetöi sen, että olen Lapissa ensi vuodenkin. Ja siitä tulee näillä näkymin taasen hieman erilainen vuosi kuin tämä vuosi on ollut.

Jännittävää tämä elämä.

IMG_6518

Talvi tekee jo tuloaan

IMG_0011

Joitakin vuosia (ties kuinka monta) sitten ihastuin Jenni Iivosen Ketun talo -postikortteihin, ja liimasin yhden niistä päiväkirjani kanteen. Olin jo unohtanut koko jutun, kunnes vanha päiväkirja (kuvassa) löytyi kaapin kätköistä viime marraskuussa, kun pakkasin tavaroita muuttolaatikoihin. Kortti hymyilytti.

Viime lauantaina minusta tuntui samalta kuin kortin ketusta. Olin aiemmin viikolla ajatellut liikaa kaikenlaisia hermostuttavia asioita, mutta lauantaina päästin irti ja rentouduin. Mikä vapauttava, hieno olo. Olin kiitollisen onnellinen kaikesta.

IMG_6453

Sunnuntaiaamuna heräsin kummalliseen näkyyn: pihamaalla oli valkoista!

Yöllä oli satanut ensilumi. Hätkähdin. Nytkö jo? Ei kai vielä?! En ollut varautunut näin aikaiseen lumentuloon. No, ei kai tämä nyt pysyvää lunta vielä ole (eihän?!). Silti näky oli hätkähdyttävä. Talvi on pian täällä taas.

IMG_6474

Hurjaa tämä ajankulu. Olen elänyt täällä jo yhden talven, kevään, kesän ja syksyn, ja nyt valmistaudun uuteen talveen. Aikamoista.

P. S. Minun piti vaihtaa tämän blogini ns. kansikuva (yläpalkin kuva) kesäksi johonkin toiseen, kesäiseen. En koskaan saanut aikaiseksi. No, nythän tuota ei enää tarvitse vaihtaa, kun kuvan lumimaisema on taasen ajankohtainen.

Ihana Kilpisjärvi

Haluan vielä palata Kilpisjärvelle.

Vietimme viikonlopun Kilpisjärvellä Norjasta palatessamme. Ihastuin Kilpisjärveen ja koko Käsivarren Lappiin ikihyviksi. Eilisessä Helsingin Sanomien Matka-osiossa ilmestyi muuten juttuni Käsivarrentiestä.

HS_kansi

Kilpisjärvi sijaitsee aivan Käsivarrentien pohjoispäässä, Norjan rajan tuntumassa. Minua sykähdytti niin laajana avautuva Käsivarren jylhä erämaa, kirkasvetinen Kilpisjärvi (kävimme pulahtamassa järvessä saunasta kaksi kertaa ja täytyy sanoa, että vesi oli huippukylmää) kuin tietenkin mahtava Saana.

Saana

Kipusimme Saanan huipulle, josta avautuu näkymät joka suuntaan: Norjan lumihuippuisille vuorille, Käsivarren erämaahan ja Mallan luonnonpuistoon. Patikointimatkaa huipulle kertyy Kilpisjärven retkeilykeskukselta neljä kilometriä. Jyrkimpiin kohtiin on rakennettu portaat, jotka helpottavat nousua. Matkalla näimme riekkoja kesäasussaan.

P1130246P1130266P1130446P1130480

Saanalle kavutessamme sää oli pilvinen, mutta perille päästyämme pilvipeite alkoi rakoilla ja aurinko paistaa. Illasta tuli kaunis ja aurinkoinen.

Me istuimme Kilpisjärven retkeilykeskuksen terassilla ja ihailimme edessä aukeavaa järveä. Minä ajattelin, että tänne tulen vielä uudestaan.

P1130674

Pimenevät illat

Muutama ilta sitten havahduin yhtäkkiä outoon tunnelmaan: ulkona oli pimeää. En muistanut milloin viimeksi olisin käynyt nukkumaan pimeässä.

Eihän pimeä aika vielä kovin pitkä ole, mutta eron huomaa jo. Nämä elokuun yöt ovat tyystin toisenlaisia kuin ne valoisat, heleät pohjoisen kesäyöt, joita ei erota päivästä.

Nytkö se sitten alkoi, pimeä aika, pohdin mielessäni, ja pieni kuristava tunne hiipi rinnan alle. En tiedä, olenko vielä valmis luopumaan tästä valoisuudesta, josta olemme saaneet nauttia monta kuukautta. Kesä älä mene, halusin huutaa.

Jotten olisi tyystin vaipunut synkkyyteen, kaivoin esiin kynttilät. Keksin, että ainakin yksi hyvä puoli näissä pimenevissä illoissa on: voi taas poltella kynttilöitä.

Iltapimenee01

Hillakuumeessa

P1120377

Kun lauantaina tein kotona ehdotuksen, että lähtisimme seuraavana päivänä poimimaan hilloja, sain osakseni hiukan hölmistyneen katseen. ”Onko tämä jotain blogijuttujasi vai?” minulta tiedusteltiin.

No en minä sillä.

Selitin, että tykkäsin marjastamisesta kovasti (olin ensimmäisen kerran marjastamassa jo yksivuotiaana!) ja että nyt kun kerran olin näillä hillamailla, koin kovaa poltetta päästä mättäille keräämään omaan saaliin.

Niin sitä sitten mentiin.

Koska olen paikkakunnalla uusi enkä tunne hillapaikkoja, piti sopivaa paikkaa aluksi haeskella. Tutkin karttaa ja ehdotin, että lähtisimme ajamaan Lokan suuntaan. ”Sieltä varmaan löytyy jotakin”, arvelin.

Eikä tarvinnut kovin kauan ajella, kun löysimme sopivan paikan. Ei muuta kuin nokka kohti suota.

Ja sieltähän niitä kaunokaisia löytyi, oo-la-laa! Kyllä kelpasi.

P1120436

P1120381

P1120373

P1120374

P1120422

P1120388

P1120426

 

Matalapainetta

Ponttoonisaunalla2807

Matalapaine on ottanut Lapin haltuunsa. Kymmenen vuorokauden sääennuste lupaa tuleville päiville joko enemmän tai vähemmän sadetta. Ei kai pitäisi masentua, mutta jotenkin tämä kylmä heinä-elokuun vaihde ja ”epätavallisen laaja matalapaine” meinaavat pistää mielenkin matalaksi, vaikka kuinka yrittäisi tsempata. Tuntuu kuin syksy olisi yhtäkkiä jo saapunut. Eihän tämän näin pitänyt mennä! En minä tätä tilannut!

Mutta minkäs teet. Eihän tämä kiukuttelemalla tai mököttämällä tästä parane (murisen silti hetken aikaa itsekseni ja poljen jalkaa).

Ei kai auta muu kuin yrittää ottaa ilo irti siitä, mistä pystyy. Kun eilen saimme nauttia sateettomasta päivästä, suuntasimme miehen ponttoonisaunalle (= lauttasauna) Kitiselle (= joki Sodankylässä). Eihän ponttoonisaunominen toki sateettomuutta vaadi. Mukavaa saunassa on sateellakin.

Ilta oli pilvinen, mutta tyyni ja kaunis, ja pilvet peilautuivat tyynen joen pinnasta. Saimme yhden hauen ja yhden ahvenen. Pulahdin saunasta kaksi kertaa Kitiseen, eikä vesi tuntunut lainkaan kylmältä.

Päivän opetus: täytyy vain mennä ja tehdä.

Kitinen2807Kitinen2807_02

HaukiAhven

”Et voi vaikuttaa olosuhteisiisi, vaikka kuinka kamppailisit. Voit toki vaihtaa maisemaa ja sitä kautta olosuhteita ympärilläsi. Voit matkustaa jonnekin, missä ei sada. Päätöksesi jäädä sateeseen on omasi. Se, miten otat siitä suurimman hyödyn irti, riippuu vain itsestäsi ja omasta asenteestasi.” – Kimmo Takanen kirjassaan Päästä irti – Vapaudu läsnäoloon (Kirjapaja 2013).

Tänään on kesäpäivänseisaus

Puoli vuotta sitten talvipäivänseisauksena (22.12.) ajelimme Kurkiaskan voimalaitoksen kautta kulkevaa tietä Rovaniemelle. Maisema näytti puoliltapäivin autonikkunasta tältä:

Kurkiaska_talvipäivänseisaus

Juhannusyönä ajelimme samaa tietä vastakkaiseen suuntaan, kun palasimme Pyhätunturilta Sodankylään. Kello oli lähes kaksi yöllä, ja aurinko paistoi horisontin yläpuolella.

Kurkiaska_juhannusKurkiaska_juhannus02

Ihmeellisiä ja kovin epäsuhtaisia nämä vuodenajat. Puoli vuotta sitten Napapiiriä lähestyessämme saimme ihailla aurinkoa horisontin yllä hetken aikaa. Sitten tuli pimeää.

Nyt valoa piisaa ympäri vuorokauden yltäkylläisesti. Kyllä sitä kelpaa ihastella.

Keskiyön_aurinko