Kolmekymmentäseitsemän

Muistan, kun olin kuusivuotias ja ajattelin, kuinka hieno ikä kuusi onkaan ja kuinka mahtavaa on olla kuusivuotias. Mielestäni kuusi oli paras ikä maailmassa, ja pidin itseäni onnekkaana, kun sain olla kuudenikäinen.

Muistan, kun olin yhdeksän ja keskustelin parhaan ystäväni kanssa vanhenemisesta. Pohdimme yhdessä, että yhdeksän on hyvä, kymmenen ja yksitoistakin vielä menettelee, mutta kaksitoista kuulostaa jo pahalta. Surin lapsuuden loppumista ja koin ensimmäisen ikäkriisini.

Muistan, kun kaksikymmentäseitsemänvuotiaana elämästä katosi hetkeksi värit. Ajattelin, etten ollut saavuttanut elämässäni niitä asioita, mitä siihen mennessä olisi pitänyt saavuttaa, ja ajauduin klassiseen kolmenkympikriisiin. Elämä näytti hetken aikaa synkältä ja ankealta. Luulin, ettei mikään muuttuisi koskaan miksikään ja että elämä olisi siinä vaiheessa kutakuinkin ohitse. (Kuinka väärin luulinkaan!)

Muistan, kun täytin kolmekymmentäviisi ja päätin lopettaa ikäkriiseilyn siihen paikkaan. Ajattelin, että olen ikäkriiseillyt elämässäni aivan tarpeeksi ja että nyt se saisi loppua. Tästä eteenpäin unohtaisin ikäni ja toteuttaisin itseäni niin hyvin kuin vain voisin. Ikä ei olisi minkään este.

Kun avauduin elämälle ja kaikille sen tarjoamille mahdollisuuksille, maailma alkoi näyttää lystikkäältä ja värikkäältä paikailta. Hyviä asioita tapahtui. Vapauduin odotuksista, mitä minkäkin ikäsenä pitäisi tehdä. Tajusin, että minun elämäni olisi minun elämäni ja että minä voisin käyttää sen joko surren toteutumattomia asioita tai iloiten kaikesta siitä, mikä oli vielä mahdollista. Päätin valita jälkimmäisen.

Eilen täytin kolmekymmentäseitsemän vuotta. Vietin syntymäpäivääni Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Olo oli rauhallinen ja tyyni. En oikein pysty käsittämään, että olen jo kolmekymmentäseitsemän (niin suuri luku!), mutta ikä ei ahdista. Olen tämänikäinen ja hyvä niin. Kaikki on yhä mahdollista.

Pyhälampi04

Kolmekymmentäseitsemänvuotias heiluttaa koivunoksaa ja toivottaa uuden iän tervetulleeksi.

Kesäloma vol. 1

Autossa

Blogissani on ollut kovin hiljaista, mikä johtuu siitä, että olen ollut lomalla ja reissussa. Nyt tulin piipahtamaan muutamaksi päiväksi pohjoiseen, mutta jatkan lomamatkailua vielä maanantaina, jolloin suuntaan mökille Hämeenkyröön.

Lomareissailu on tehnyt hyvää. Olen totaalisesti irtaantunut arjesta ja unohtanut kaiken muun. Vaikka helteet eivät ole hellineet lomalaisia tänä kesänä, minä olen nauttinut lomailusta ja kesä-Suomesta. Olen ollut ja fiilistellyt, ja mikä tärkeintä ta-daa: en ole ehtinyt murhehtimaan mitään! Pää on ollut kevyt ja rento.

Helsinki01

Lomani on ollut kovin sosiaalinen. Ensin olin viikon verran Helsingissä ja tapasin ystäviä ja perheenjäseniä. Sitten tulin muutamaksi päiväksi Sodankylään, josta suuntasimme autolla neljäksi päiväksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Mies bändeineen oli ilmoittautunut juhlille pelimanneiksi, ja minä lähdin mukaan. Esiinnyinpä siellä sitten minäkin! (Ja oli hurjan hauskaa, suosittelen, menkää menkää!)

Kaustinen02

Kaustinen06

Kaustiselta Suomi-roadtrippimme jatkui itäiseen Suomeen Simpeleelle ja Punkaharjulle, josta mies on kotoisin. Miehen tytär ja sisko perheineen lähtivät mukaan. Mökkeilimme ja söimme liikaa grilliruokaa.

Kangasniemi01

Punkaharju04

Punkaharjulta ajoimme takaisin pohjoiseen Pohjois-Karjalan kautta. Isäni on kotoisin Nurmeksesta, ja yövyimme yhden yön hänen vanhassa kotipaikassaan, jossa en ollut vieraillut neljään vuoteen. Tuntui hyvältä päästä käymään siellä.

Seiväsvaara_taloSeiväsvaara_navetta

Kiitos, kesä 2015! Et ole ollut helteinen mutta sitäkin tapahtumarikkaampi. Tästä on hyvä jatkaa.

 

P. S. Kaksi roadtripillämme näkemäämme paikkaa teki minuun ison vaikutuksen. Annankin tässä kaksi nähtävyysvinkkiä itäisessä Suomessa matkaaville lomalaisille:

1. Parikkalan patsaspuisto. ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen (1944-2010) riemukkaassa puutarhassa on yli 500 patsasta. Kerrassaan huikea paikka.

Patsaspuisto01

2. Hiljainen kansa. Suomussalmella sijaitseva Reijo Kelan (synt. 1952) tilataideteos pysäyttää viitostien varressa. Kahvilasta saa huippuhyviä lettuja, nam.

hiljainenkansalainen02

 

Tänään on kesäpäivänseisaus

Puoli vuotta sitten talvipäivänseisauksena (22.12.) ajelimme Kurkiaskan voimalaitoksen kautta kulkevaa tietä Rovaniemelle. Maisema näytti puoliltapäivin autonikkunasta tältä:

Kurkiaska_talvipäivänseisaus

Juhannusyönä ajelimme samaa tietä vastakkaiseen suuntaan, kun palasimme Pyhätunturilta Sodankylään. Kello oli lähes kaksi yöllä, ja aurinko paistoi horisontin yläpuolella.

Kurkiaska_juhannusKurkiaska_juhannus02

Ihmeellisiä ja kovin epäsuhtaisia nämä vuodenajat. Puoli vuotta sitten Napapiiriä lähestyessämme saimme ihailla aurinkoa horisontin yllä hetken aikaa. Sitten tuli pimeää.

Nyt valoa piisaa ympäri vuorokauden yltäkylläisesti. Kyllä sitä kelpaa ihastella.

Keskiyön_aurinko

Juhlien jälkeen

Elokuvajuhlat on juhlittu, ja viimeiset vieraat lähtivät tänään. Viiden täydellisen, täyteläisen päivän jälkeen olo on väsynyt, pakahtunut ja onnellinen. Vielä on vaikea sisäistää kaikkea tapahtunutta, mutta tässä yritys kertoa jotain siitä:

Näin neljätoista elokuvaa, yhden Suomi-elokuva-karaokenäytöksen ja Ismo Alangon valokuvakonsertin.

Katsoin elokuvia aamulla, päivällä, illalla ja yöllä. En erottanut päivää yöstä enkä yötä päivästä.

Jonotin elokuvalippuja ja hermoilin, pääsenkö niihin elokuviin, joihin haluan.

Tapasin ihania ihmisiä. Puhuin liikaa ja nauroin paljon.

Palelin 2001: Avaruusseikkailu -elokuvassa.

Saunoin ponttoonisaunassa ja pulahdin saunasta kaksi kertaa Kitiseen.

Näin J. Karjalaisen festariklubilla.

Tanssin hitaita.

Itkin Ismo Alangon valokuvakonsertissa.

Oksensin kerran.

Söin aamuyöllä pitsaa laiturilla.

Pyöräilin kotiin juhlien jälkeen aamuauringonpaisteessa.

 

Kiitos Tiina, Anne-Mari, Sanna, Visku, Jarkko, Jaakko ja Tytti. Loistavaa, että kävitte.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Elokuvajuhlat_taivas

Elokuvajuhlat_ohjelma

Elokuvajuhlat_purplerainetkot

Elokuvajuhlat_Prince

Elokuvajuhlat_aamuyö01

Elokuvajuhlat_aamulla

Elokuvajuhlat_aamuyö02

Yhtäkkiä on kevät

Kevättä03Kevättä02

Palasin kahden reissuviikon jälkeen takaisin pohjoisen. Lumi oli sulanut pihamaalta, ja piha näytti rujolta ja likaiselta – ja samalla ah niin kauniillta. Kaunistahan toki oli talvellakin, mutta viisi kuukautta kestäneen lumikauden jälkeen toivotin orastavan kevään helpottunein mielin tervetulleeksi.

Talvea03_pieniKevättä01_pieni

Roadtrip (n. 1200 km) Uppsalasta Sodankylään sujui viikonloppuna leppoisasti. Pysähdyimme surrealistisessa Kiina-keskuksessa (Dragon Gate) jossain Gävlen lähellä ja ihmettelimme kummallista kompleksia. Mitä ihmettä? Mikäs tämän homman nimi oikein onkaan? Kuka tämän on rakentanut?

Dragongate01Dragongate02

Yövyimme yhden yön Uumajassa, ja Suomen puolelle Tornioon saavuttuamme näimme auringon haloilmiön. Hyvien ruokapaikkojen löytäminen ruotsalaisten moottoriteiden varrelta osoittautui yhtä tuskalliseks puuhaksi kuin Suomessakin. Tarjolla oli lähinnä ABC-henkisiä Max-hampurilaispaikkoja.

UumajaMaxHalo_Torniossa

Matkantekoa (ja taas jännittää)

”Ajattelin, että tietäisivätpä ihmiset, miten paljon minua jännittää. Että onneksi eivät tiedä. Että eihän näy päällepäin. Eihän?” – Minna Parikka Kodin Kuvalehdessä 20/2014.

Uppsala01

Olen kevätturneellani päätynyt Berliinistä Helsingin kautta Uppsalaan. Miehellä on täällä kolmipäiväinen työkokous, ja lähdin mukaan. Täältä ajelemme viikonloppuna Ruotsin rannikkoa pitkin takaisin pohjoiseen (edessä siis villi roadtrip!). Siihen asti konttorinani toimii Scandic Uplandian hotellihuone ja Uppsalan kahvilat.

Kummallista tämä elämä. Samanaikaisesti niin kovin kepeää ja painavaa. Kuinka tuon taas selittäisi. Äh.

Uppsala04

Haluaisin kirjoittaa, että olen vihdoin löytänyt mielenrauhan ja että täällä sitä vain kevyesti ja elämäänluottavaisesti reissataan pitkin maita ja kaupunkeja. Että elämä on selvää, helppoa ja yksinkertaista. Että tiedän koko ajan, mitä teen.

Tottahan tuo kaikki tavallaan, mutta noiden tunteiden rinnalla kulkee paljon kaikkea muuta, kuten jännitystä, pelkoja ja epävarmuuden tunnetta siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen jälleen saanut itseni kiinni murehtimasta tulevaa ja miettimästä, olinko aivan hölmö, kun jätin turvallisen palkkatyön keskellä talouslamaa.

Jännitän niin kovasti kaikenlaista, kuten sitä, miten pärjään freelancerina ja kantaako tämä työ kuinka pitkälle. Ja mitä ihmettä sitten teen, jos ei kannakaan.

Ehkä se on tämä yhtäkkinen freelancertyön vapaus, joka saa olon tuntumaan toisinaan niin kummalliselta. Sitä voisi luulla, että kun kymmenen vuoden palkkatyöputken jälkeen saa vapauden määritellä omat aikataulunsa ja mennä miten haluaa, sitä kirmaisi innoissaan vapauteen ja nauttisi siitä täysin siemauksin. Mutta ehei, ei se tietenkään niin mene (voi tätä ihmismieltä!). Ennemminkin sitä tuntee jatkuvaa pientä syyllisyyttä siitä, että on tämä vapaus ja että elämä on näin helppoa. Että voiko se oikeasti olla ja ei kai voi. Että kai minä nyt teen jotakin ihan väärin ja vielä minun käy huonosti.

Taidan olla hieman vainoharhainen.

Niska limassa sinun on raadettava leipäsi eteen. Sellaiseen ajatteluun minä olen kai jollain tavalla kasvanut, ja tuosta ajattelusta on kovin vaikea päästä eroon. Jos en tee töitä koko ajan selkä vääränä, pelkään, että putoan johonkin tulo- tai mihin lie loukkuun, syrjäydyn ja  päädyn lopulta katuojaan.

Ihan älytöntä.

Uppsala02

Onneksi lehdissä julkaistaan erilaisia vertaistarinoita, joista saa tukea silloin, kun tuntuu, että omat ajatukset kulkevat kehää eikä keksi niistä ulospääsyä.

Yhden sellaisen löysin uusimmasta Gloriasta, jossa oli Ulla-Maija Paavilaisen tekemä juttu kirjailija Tiina Raevaarasta. Jutussa Raevaara (ikätoverini) kertoo avoimesti omista ahdistuksistaan ja peloistaan. Sain Raevaaran ajatuksista kovasti vertaistukea: tajusin, etten ole näine tunteineni yksin ja että muitakin pelottaa. Ja tämän ansiosta tunsin oloni taas hieman keveämmäksi.

Jutussa Raevaara kertoo kestävänsä stressin tunnetta huonosti. ”Haluaisin oppia elämään päivä kerrallaan. Olen myös jännittäjä. Vaikka minusta on tullut melko kokenut esiintyjä, fyysinen jännitys ei ole kadonnut. Viikot, joihin kertyy paljon esiintymisiä, ovat tuskallisia jatkuvan jännityksen tunteen takia”, Raevaara kuvailee jutussa.

Vaikkei esiintyminen ole se minun ongelmani (ei sillä että tässä edes olisi ollut mitään esiintymiskeikkoja viime aikoina), pystyn hyvin samaistumaan Raevaaran sanoihin. Minäkin haluaisin oppia elämään päivä kerrallaan. Minäkin jännitän kaikenlaista. Minäkin tiedän sen tuskallisen tunteen, jonka jännittäminen aiheuttaa.

Olen ymmärtänyt, että lopulta aika moni meistä stressaa ja jännittää elämässään erilaisia asioita. On tärkeää jakaa näitä kokemuksia toisten kanssa, sillä se helpottaa kaikkien oloa. Sitä tajuaa, että kaikki nämä tunteet ovat ihan tavallisia ihmiselämään kuuluvia tuntemuksia, ei oikeastaan mitään sen kummempaa.

Uppsala03

Samanaikaisesti kun stressaan kaikenlaista, tunnen myös olevani ihan tajuttoman onnekas. Että saan olla täällä ja että on tämä kaikki. Onhan se nyt ihan törkeän huikeaa.

Kaduilla Berliinin (+ muutama Berliini-vinkki)

Muurilla

Kävin ystävän kanssa kaupunkilomailemassa Berliinissä. Pääsin kopistelemaan aurinkoisilla kaupungin kaduilla (siitähän olen pohjoisessa aina aika ajoin haaveillut!) ja nauttimaan urbaanista elämänmenosta.

Kadulla_minäKadulla_kengät

Berliini on minulle tuttu jo vuosien takaa. Ihastuin siihen vuonna 1999, kun pysähdyin ystävän kanssa kaupunkiin Interrail-matkalla muutamaksi päiväksi. Kesällä 2002 olin Berliinissä kolmen viikon kielikurssilla, ja syksyllä 2003 vietin siellä kolme kuukautta, kun olin työharjoittelussa Suomen Berliinin-suurlähetystössä.

Tutussa kaupungissa matkailemisessa on se hyvä puoli, ettei nähtävyyksissä ravaamisesta tarvitse ottaa yhtään mitään stressiä vaan voi rauhassa olla ja nauttia kaupungin parhaista puolista ”Keep calm and just chill” -hengessä.

Pirates_Berlin

Hotellimme sijaitsi Prenzlauer Bergin ja Friedrichshainin rajamailla, ja pääasiassa vietimme aikaa Prenzlauer Bergin, Mitten, Friedrichshainin ja Kreuzbergin alueilla. Kävimme kuitenkin piipahtamassa myös Kurfürstendammilla, jonka liepeiltä löytyi hauska uutuusbaari.

Kuten kunnon bloggaajan kuuluu, päätin minäkin koostaa parhaat aamupala- ja ravintolavinkkini Berliinistä, olkaapas hyvät!

Parhaat aamiaiset: Napoljonska ja Homemade

Napoljonska_menuNapoljonska_aamiaisplatter01

Prenzlauer Bergin Kastanienalleella sijaitsevaan sympaattiseen ja pastellinsävyiseen Napoljonskaan (Kastanienallee 43) tutustuimme ystävän kanssa jo edellisellä Berliinin-reissullamme kaksi vuotta sitten, eikä Napoljonskan aamiaislautanen pettänyt tälläkään kertaa. Valintamme oli kahvilan juustoaamiainen (9,80 e), joka ihastutti freeseillä mauillaan ja runsaudellaan. Nam!

Homemade_menuHomemade_platter

Uusi tuttavuus oli Friedrichshainin Simon-Dach-Strassella sijaitseva Homemade (Simon-Dach-Str. 10), jossa kokeilimme We Can -vegaaniaamiaista (6,50 e). Aamiaislautasen kaksi tahnaa (pesto rosso ja oliivitahna) veivät kielen mennessään. Herkullista, freesiä ja luomua, kuten Napoljonskassakin.

Homemade_sydän

Paras ruoka: Monsieur Vuong

VuongVuong_kevätrullat

Vietnamilaiseen Monsieur Vuong -ravintolaan (Alte Schönhauser Str. 46) tutustuimme myöskin jo edellisellä Berliinin-reissullamme keväällä 2013. Mittessä sijaitseva ravintola vaikutti yhä supersuositulta, eikä ihme. Vuong tarjoilee tajunnanräjäyttävän hyvää vietnamilaista ruokaa. Erityisesti minä ja ystäväni suosittelemme Wan Tan -keittoa (tofuversiona). Sen liemi on kerrassaan täydellinen.

Vuong_keitot

Paras baarinäkymä: Monkey Bar

Monkeybar_mojitotMonkeybar_sisä

Berliinin eläintarhan, Zoon, kupeeseen on avattu hotelli, jonka katolta löytyy mainio kattobaari, Monkey Bar (Budapester Str. 40). Sen mojitossa on kaikki kohdallaan. Baarista pääsee ihastelemaan paitsi eläintarhan apinoita myös komeaa näkymää yli Tiergartenin.

Monkeybar_vessanikkuna

Paras ”pitää pintansa vuodesta toiseen” -paikka: Baraka

BarakaBaraka_sisä

En tiedä, kuinka kauan Kreuzbergissa sijaitseva marokkolais-egyptiläinen Baraka (Lausitzer Platz 6) on ollut olemassa, mutta minä tutustuin siihen jo työharjoittelusyksynäni vuonna 2003. Ja sinne haluan palata aina uudelleen. Hyvä palvelu, herkulliset maut (falafeleja, hummusta, halloumia, tabboulehia..). Barakan lautanen toimii joka kerta.

Baraka_teller