Kevätpäiväntasausta Kankaanpäässä

Kevätpäiväntasaus tuli ja meni, ja minä olin… ööö… Kankaanpäässä (Satakunnassa).

Olin visioinut etukäteen mielessäni suurellisesti, että jahka kevätpäiväntasaus vihdoin koittaa, sitä sitten juhlistetaan. Alkaisihan siitä pitkä valon aika (ah!). Keskellä pahinta kaamosta näin kevätpäiväntasauksen jonkinlaisena päämääränä tai etappina, johon saakka olisi vain selviydyttävä. Sitten helpottaisi, arvelin.

Mutta niin se menee, että elämä tulee usein väliin ja todellisuus osoittautuu lopulta toiseksi kuin etukäteen visioi. Tällä kertaa väliin tulivat Joogaliiton talvipäivät, jotka vesittivät kevätpäiväntasausjuhlaideani. Mutta eipä mitään, oikeastaan kevätpäiväntasaus ei enää tuntunutkaan niin merkitykselliseltä etapilta, sillä valon aika alkoi jo helmikuussa, paljon aikaisemminkin kuin arvasinkaan.

Matka Kankaanpäähän oli pitkä, mutta jollain kummallisella tavalla nautin hitaasta matkateosta. Matkasin ensin bussilla Rovaniemelle, sieltä yöjunalla Helsinkiin ja sieltä bussilla Kankaanpäähän. Ja sama takaisin. Aikaa kului, mutta mieli oli levollinen.

Nyt olen takaisin Sodankylässä. Äiti ja isä tulivat tänne eilen ja viipyvät torstaihin. Tänään minun pitää paiskia töitä, mutta huomenna toivottavasti ehdin heidän kanssaan Luostolle hiihtämään.

Mainokset

Tasoissa ollaan

Tuntuu hullulta katsoa ystävien Facebookiin ja Instagramiin laittamia kuvia keväisestä Helsingistä. Ihmettelen kuvissa näkyvää nurmikkoa, hiekkaa ja asvalttia. Onpahan, onpahan, huokailen.

Toisin on täällä pohjoisessa, jossa lunta on 75 senttiä. Minne katsotkin, näet kinoksia, et nurmikkoa. Se saa pohtimaan, että on tämä Suomi kyllä pitkä maa. (En kyllä valita, sillä nämä maaliskuun aurinkoiset talvipäivät ovat olleet täällä aivan huippukauniita ja ihania.)

Yhdessä asiassa aletaan kuitenkin olla vähitellen tasoissa: päivän pituus on kaikkialla lähes sama. Täällä Sodankylässä aurinko nousi tänään klo 6.48 ja laski klo 18.00.

Lähde: Helsingin Sanomat

Lähde: Helsingin Sanomat 12.3.2015

Kohti kevätpäiväntasausta (21.3.) siis kiihkeästi mennään. Kevätpäiväntasauksenahan päivän pituus on kaikkialla maapallolla suunnilleen sama. Ja sen jälkeen pohjoinen sitten ohittaakin päivän pituudessa etelän. Kuinka kovasti tuosta hetkestä fantasioinkaan keskellä pahinta kaamosta!

Ja kuinka kauniilta korvissani kuulostaakaan tämä Ursan kevätpäiväntasauksen määritelmä: ”Kevätpäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle.”

Tervetuloa vaan, Aurinko, tänne pohjoiseen! En pistä vastaan. Anna palaa.