Kun lauantaina tein kotona ehdotuksen, että lähtisimme seuraavana päivänä poimimaan hilloja, sain osakseni hiukan hölmistyneen katseen. ”Onko tämä jotain blogijuttujasi vai?” minulta tiedusteltiin.

No en minä sillä.

Selitin, että tykkäsin marjastamisesta kovasti (olin ensimmäisen kerran marjastamassa jo yksivuotiaana!) ja että nyt kun kerran olin näillä hillamailla, koin kovaa poltetta päästä mättäille keräämään omaan saaliin.

Niin sitä sitten mentiin.

Koska olen paikkakunnalla uusi enkä tunne hillapaikkoja, piti sopivaa paikkaa aluksi haeskella. Tutkin karttaa ja ehdotin, että lähtisimme ajamaan Lokan suuntaan. ”Sieltä varmaan löytyy jotakin”, arvelin.

Eikä tarvinnut kovin kauan ajella, kun löysimme sopivan paikan. Ei muuta kuin nokka kohti suota.

Ja sieltähän niitä kaunokaisia löytyi, oo-la-laa! Kyllä kelpasi.