Lunta tulvillaan

IMG_6833

IMG_6831

Maanantaina satoi vähän, tiistaina enemmän, keskiviikkona lisää ja tänään torstaina jälleen paljon. Lopputulos: 27 senttiä lunta maassa.

Mainokset

Lumen kolinaa

Luntaterassilla01

Luntaterassilla02

Luntaterassilla03

Katolle pakkautunut lumi lähti vihdoin eilen liikkeelle. Se rysähteli alas valtavina palasina ja säikäytteli kolinallaan. Kuulosti siltä kuin mannerlaatat olisivat kolisseet yhteen.

Taivaalta pyrysi koko päivän raskasta, märkää lunta, ja mieli oli yhtä nihkeä ja harmaa kuin sääkin. Stressasin asioita.

Illalla päätin lähteä pienelle kävelylenkille. Tuijotin maisemaa ja mietin, minne kaikki värit olivat yhtäkkiä kadonneet.

Harmaata

Kotiin palattuani lueskelin Richard Wisemanin Revi tämä kirja -kirjaa. Siinä Wiseman, psykologian professori, väittää, että ihminen voi muuttaa omia tunnetilojaan muuttamalla omaa käyttäytymistään (tarkka lainaus: ”ihminen voi luoda minkä tahansa haluamansa tunteen yksinkertaisesti käyttäytymällä sen mukaisesti”). Yksinkertaistetusti: jos haluat olla onnellinen, hymyile.

Jaa.

Wisemanin ohjeiden mukaisesti sanoin tänä aamuna itselleni, että tästä tulisi hyvä päivä, ja pakotin itseni hymyilemään.

En tiedä, ratkaisiko väkinäinen hymyni varsinaisesti mitään, mutta puolenpäivän maissa aurinko suvaitsi tulla vihdoin (monta päivää pilvimassan takana piileskelyään) esiin ja näin palan sinistä taivasta. Ja sitä myöten mielikin koheni ja tuli taasen toiveikkaampi olo.

Luntaterassilla04

Ehkäpä tämä tästä taas. Pääsiäinenkin tulee.

Hauskaa pääsiäistä!

Tasoissa ollaan

Tuntuu hullulta katsoa ystävien Facebookiin ja Instagramiin laittamia kuvia keväisestä Helsingistä. Ihmettelen kuvissa näkyvää nurmikkoa, hiekkaa ja asvalttia. Onpahan, onpahan, huokailen.

Toisin on täällä pohjoisessa, jossa lunta on 75 senttiä. Minne katsotkin, näet kinoksia, et nurmikkoa. Se saa pohtimaan, että on tämä Suomi kyllä pitkä maa. (En kyllä valita, sillä nämä maaliskuun aurinkoiset talvipäivät ovat olleet täällä aivan huippukauniita ja ihania.)

Yhdessä asiassa aletaan kuitenkin olla vähitellen tasoissa: päivän pituus on kaikkialla lähes sama. Täällä Sodankylässä aurinko nousi tänään klo 6.48 ja laski klo 18.00.

Lähde: Helsingin Sanomat

Lähde: Helsingin Sanomat 12.3.2015

Kohti kevätpäiväntasausta (21.3.) siis kiihkeästi mennään. Kevätpäiväntasauksenahan päivän pituus on kaikkialla maapallolla suunnilleen sama. Ja sen jälkeen pohjoinen sitten ohittaakin päivän pituudessa etelän. Kuinka kovasti tuosta hetkestä fantasioinkaan keskellä pahinta kaamosta!

Ja kuinka kauniilta korvissani kuulostaakaan tämä Ursan kevätpäiväntasauksen määritelmä: ”Kevätpäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle.”

Tervetuloa vaan, Aurinko, tänne pohjoiseen! En pistä vastaan. Anna palaa.

Let it snow

Lumimaisema01

Lunta on puskenut taivaalta viime päivät tasaista tahtia, ja ulkona on saanut huhkia lumitöitä urakalla.

Lumimaisema03

Olen tämän viikon naputellut juttuja tiiviisti kotikoneella enkä ole kauheasti liikkunut minnekään, mutta tänään istahdin pitkästä aikaa autonrattiin ja lähdin juttukeikalle Kelujärvelle (= kylä täällä Sodankylässä). Matkaa ei onneksi ollut tällä kertaa kuin parisenkymmentä kilometriä. Ennen liikkeelle lähtöä oli kuitenkin raivattava tie auki.

Ja hikihän siinä tuli. Huh.

Roskis

Jotain edistystä on kuitenkin kahdessa kuukaudessa tapahtunut, tatta-da-daa: minä en enää jännitä autoilua! En vaikka lunta on tolkuttomasti ja ajo-olosuhteet huonot.

Kuinka helppoa ajaminen mahtaakaan olla kesällä, kun ei ole lunta ja valoa piisaa vuorokauden ympäri. Tuskin maltan odottaa sitä.