Matalapainetta

Ponttoonisaunalla2807

Matalapaine on ottanut Lapin haltuunsa. Kymmenen vuorokauden sääennuste lupaa tuleville päiville joko enemmän tai vähemmän sadetta. Ei kai pitäisi masentua, mutta jotenkin tämä kylmä heinä-elokuun vaihde ja ”epätavallisen laaja matalapaine” meinaavat pistää mielenkin matalaksi, vaikka kuinka yrittäisi tsempata. Tuntuu kuin syksy olisi yhtäkkiä jo saapunut. Eihän tämän näin pitänyt mennä! En minä tätä tilannut!

Mutta minkäs teet. Eihän tämä kiukuttelemalla tai mököttämällä tästä parane (murisen silti hetken aikaa itsekseni ja poljen jalkaa).

Ei kai auta muu kuin yrittää ottaa ilo irti siitä, mistä pystyy. Kun eilen saimme nauttia sateettomasta päivästä, suuntasimme miehen ponttoonisaunalle (= lauttasauna) Kitiselle (= joki Sodankylässä). Eihän ponttoonisaunominen toki sateettomuutta vaadi. Mukavaa saunassa on sateellakin.

Ilta oli pilvinen, mutta tyyni ja kaunis, ja pilvet peilautuivat tyynen joen pinnasta. Saimme yhden hauen ja yhden ahvenen. Pulahdin saunasta kaksi kertaa Kitiseen, eikä vesi tuntunut lainkaan kylmältä.

Päivän opetus: täytyy vain mennä ja tehdä.

Kitinen2807Kitinen2807_02

HaukiAhven

”Et voi vaikuttaa olosuhteisiisi, vaikka kuinka kamppailisit. Voit toki vaihtaa maisemaa ja sitä kautta olosuhteita ympärilläsi. Voit matkustaa jonnekin, missä ei sada. Päätöksesi jäädä sateeseen on omasi. Se, miten otat siitä suurimman hyödyn irti, riippuu vain itsestäsi ja omasta asenteestasi.” – Kimmo Takanen kirjassaan Päästä irti – Vapaudu läsnäoloon (Kirjapaja 2013).

Mainokset

Täältä tullaan, kaupunki! (jahka päästään…)

Tervehdys Rovaniemen lentokentältä. Olen matkalla Helsinkiin, ja lento on myöhässä lähes kaksi tuntia. Täällä siis ollaan ja odotellaan.

Roi_kenttä

Puin lähtiessä päälle pitkästä aikaa kaupunkivaatteet: farkut ja villakangastakin. Meikkasinkin. On niin fiini olo että.

Väistämätön on nimittäin tapahtunut: minusta on sukeutunut pohjoisessa toppahousunainen. Liikun kaikkialle huipputyylikkäässä asukokonaisuudessa, joka koostuu toppatakista, toppahousuista ja huopalapikkaista (huopalapikkaat ovat muuten osoittautuneet loisto-ostokseksi – ne ovat Lapin talveen ihan täydelliset). Hieman on jo alkanut tuo vaatetus kyllästyttää. Huomaan välillä haaveilevani kaupungin kaduista ja pikkukengistä.

Lähtiessä Sodankylässä oli harmaa, tuhnuinen keli. Kummallisen lämmintä (kaksi plusastetta) ja vetistä lumisadetta. Tuntuu, että kevät tekee jo tuloaan. Lumikin on jo alkanut sulaa.

Sodis2602

Saa nähdä, millainen sää on Helsinki-Vantaalla vastassa. En jotenkaan osaa kuvitella.

Muutoinkin tuntuu taas jännittävältä mennä ”kotiin”. Tai enhän minä ihan kotiini pääse, sillä siellä asuu vuokralainen enkä ole hänen luokseen tunkemassa, mutta kotipaikkana Helsinkiä yhä pidän. Siitä on jo kuutisen viikkoa, kun viimeksi olin siellä. Jännää.