Matalapaine on ottanut Lapin haltuunsa. Kymmenen vuorokauden sääennuste lupaa tuleville päiville joko enemmän tai vähemmän sadetta. Ei kai pitäisi masentua, mutta jotenkin tämä kylmä heinä-elokuun vaihde ja ”epätavallisen laaja matalapaine” meinaavat pistää mielenkin matalaksi, vaikka kuinka yrittäisi tsempata. Tuntuu kuin syksy olisi yhtäkkiä jo saapunut. Eihän tämän näin pitänyt mennä! En minä tätä tilannut!

Mutta minkäs teet. Eihän tämä kiukuttelemalla tai mököttämällä tästä parane (murisen silti hetken aikaa itsekseni ja poljen jalkaa).

Ei kai auta muu kuin yrittää ottaa ilo irti siitä, mistä pystyy. Kun eilen saimme nauttia sateettomasta päivästä, suuntasimme miehen ponttoonisaunalle (= lauttasauna) Kitiselle (= joki Sodankylässä). Eihän ponttoonisaunominen toki sateettomuutta vaadi. Mukavaa saunassa on sateellakin.

Ilta oli pilvinen, mutta tyyni ja kaunis, ja pilvet peilautuivat tyynen joen pinnasta. Saimme yhden hauen ja yhden ahvenen. Pulahdin saunasta kaksi kertaa Kitiseen, eikä vesi tuntunut lainkaan kylmältä.

Päivän opetus: täytyy vain mennä ja tehdä.

”Et voi vaikuttaa olosuhteisiisi, vaikka kuinka kamppailisit. Voit toki vaihtaa maisemaa ja sitä kautta olosuhteita ympärilläsi. Voit matkustaa jonnekin, missä ei sada. Päätöksesi jäädä sateeseen on omasi. Se, miten otat siitä suurimman hyödyn irti, riippuu vain itsestäsi ja omasta asenteestasi.” – Kimmo Takanen kirjassaan Päästä irti – Vapaudu läsnäoloon (Kirjapaja 2013).