Täällä sitä ollaan, Helsingin humussa. Hieman menoa on hidastanut flunssa/kurkunpääntulehdus, joka iski lauantaina. Olen ollut viime vuosina kipeänä ääriharvoin (olin edellisessä työpaikassani kolme vuotta, enkä sinä aikana ollut sairauden takia pois töistä yhtään päivää), mutta jos flunssan joskus saan, se iskee aina lomalla. Kuten nyt.

Puolikuntoisesta olosta ja kadonneesta äänestä huolimatta olen treffaillut ihmisiä, kun en ole malttanut perua tapaamisia. Tänään päivä alkoi aamupalatreffeillä kahvila Suvannossa Vallilassa. Ihana paikka.

Jännittävää on ollut huomata, kuinka nopeasti solahdan takaisin helsinkiläisvaihteelle, kun tänne pääsen. Ainakaan vielä en ole vieraantunut tästä kaupungista, joka on niin perin juurin tuttu. Tunnen nämä kadut ja kulmat.

Samalla tiedostan, että juuri nyt haluan asua Lapissa, ja olen kiitollinen mahdollisuudesta saada laajentaa omaa elinpiiriä. Täysin vieraaseen ympäristöön muuttaminen ei ole pelkästään helppoa tai kivaa, mutta se tekee hyvää ajattelulle. Se pakottaa astumaan pois omasta ”kuplasta”, josta Maaret Kallio kirjoittaa tuoreimmassa blogipostauksessaan. Ja se on hyvä se. Suosittelen kokeilemaan.